— Tuokin on vielä tähän asti pitänyt itseään liian hyvänä venäläisten tansseihin, jopahan kelpaa senkin tulla — ajatteli hän, saaden vahvistusta hartaalle halulleen astua hänkin ensi kertaa tuolle houkuttelevalle, kielletylle alueelle.
— Kunpahan vaan saisin mukaani tuon Annin! — Tokkopa siitä nyt pahenisi, vaikka käväsee katsomassa, pääseehän sieltä pois, ellei miellytä.
Hän katselee toveriaan ajatuksiaan jatkaen:
— Olisipa minulla tuommoinen hoikka vyötärys! — Entä nuo pitkät kellervät palmikot, jos ne yhdeksi letittäisi tulisi siitä käsivarteni paksuinen.
* * * * *
— Mitä sinä minusta katselet?
— Ihmettelen vaan, kun siihen taas jäit äänettömänä tuijottamaan, vaikka lähtiessä luvattiin olla "reilulla" päällä. Kuuletko tuota soitontahtia ja näitkö miten väkeä lappautuu Hupisaareen viettämään juhannusyötä?
— Minusta tuntuu niin ilkeältä sinne mennä.
— No mikä on vikana?
Anni oli vaiti. Pehmeinä, kiehtovina tulivat soiton säveleet, kuin kutsuen, houkutellen.