— Minnekkä aiotte semmoisella kiireellä? kysyi hän.
— Menen ilmoittamaan apotti Ternisien'ille, että te itse tahdotte toimittaa juhlamenot.
— Kiellän sen; se olisi petos teidän puoleltanne!
— Tahdotteko te siis ehdottomasti joutua perikatoon?
— Tahdon!
Tämä raju huudahdus valaisi uuden piirteen tämän papin luonteessa; vihalla oli hänessä vielä syvemmät juuret kuin kunnianhimolla.
XIV.
Lavernède ja Ternisien,
Poistuttuaan piispan virastosta läksi apotti Ternisien kulkemaan pitkin Saint-Frumence'n yksinäistä katua, Castagnerte'n taloa kohti. Siellä odotti häntä malttamattomuudella kreivi de Castagnerte, sekä kenraali de Roquebrun, joka oli saapunut Pariisista velivainajaansa hautaamaan.
Syvästi liikutettuna Capdepont'in kiivaasta päätöksestä ja huolimatta kiireisestä asiastaan, astui apotti Ternisien verkalleen pitkin katua. Mitä hän sanoisi kreivi de Castagnerte'lle ja mitä erittäinkin kenraali de Roquebrun'ille? Ei mikään loukkaa ja nöyryytä pappia niin kuin täytymys tunnustaa maallikolle kirkon taikka virkaveljien heikkoja kohtia. Hänen mielestään olisi uskonnolle suuri vahinko siitä, jos uskovaiset oppisivat tuntemaan papiston keskinäisiä riitoja. Jumala näkee nämä häpeäpilkut, ja siinä on kyllä.