Yleisessä jumalien kokouksessa, Zeun ylijohdolla ja Poseidonin puheenjohdolla, Apollonin määräyksestä, on Momos, yön poika, tämän julistuksen laatinut ja Uni siitä myönteisen arvostelun antanut. Siihen nähden, että joukko vieraita, sekä kreikkalaisia että barbaareja, jotka, olematta millään tavalla ansiolliset saamaan kansalaisoikeutta meidän piirissämme, ovat petollisin keinoin päässeet kirjoittautumaan meidän jäsenluetteloomme ja anastamaan jumalien arvon, on mokomalla tavalla täyttänyt taivaan, että meidän pöytämme on sullottu täyteen rähiseviä, kaikenkarvaisia jätkiä kaikista maista ja kaikilta kielialueilta, josta on seurannut niin suuri nektarin ja ambrosian puute, että puoli litraa nektaria maksaa kymmenen markkaa; sitäpaitsi ovat nämä sisääntunkeutuneet hävyttömyydessään alkaneet tunkea pois esimiehyydestä vanhoja, todellisia jumalia ja asettua itse vastoin kaikkea kohtuutta ja vanhaa sukuperää heidän sijalleen, joten raati ja sen jäsenet katsovat hyväksi, että tulevana talvipäivänseisauksena yleinen jumalien kokous pidetään ja täysi- ikäisistä jumalista nimitetään seitsemän valtuutettua nimittäin kolme vanhan Kronoksen raadista ja neljä Kahdentoista raadista, niiden joukossa Zeus; mainittujen valtuutettujen tulee mitä pikimmin mieskohtaisen valan kautta velvoitettuina heti kohta aloittaa istuntonsa, ja niin pian kuin Hermes on kutsunut kokoon ne jumalat, jotka pitävät itsensä oikeutettuina ottamaan osaa jumalienkokoukseen, saapukoot he yllämainitun komitean eteen vannotettuine todistajineen, kirjallisine todistuksineen ja asiapapereineen toinen toisensa perästä, jonka jälkeen valtuutetut tarkan ja asiallisen harkinnan perästä joko julistavat heidät tosijumaliksi tai lähettävät heidät omiinsa tai sukuhautoihinsa. Mutta jos tulevaisuudessa joku näistä hylätyistä tai komitean kautta kerta kaikkiaan sopimattomina poistetuista vielä kerran kurkottaa taivaaseen tai astuu sinne sisään, on hänet syöstävä alas Tartarokseen. Sitäpaitsi pysyköön kukin lestissään, eikä Pallas Atene saa puoskaroida lääkärin toimissa eikä Asklepios saa ennustella. Myös täytyy Apollonin luopua monista sivuammateistaan ja ruveta joko ennustajaksi, kitaransoittajaksi tai lääkäriksi. Edelleen täytyy filosofeja kieltää seulomasta tyhjiä käsitteitä ja lausumasta typeryyksiä seikoista, joista eivät ymmärrä hölyn pölyä. Mitä tulee taas niihin temppeleihin ja alttareihin, joihin nämä hylätyt kuuluvat, niin heidän kuvansa on revittävä pois ja sijalle pantava joko Zeun, Heran, Apollonin tai jonkun muun jumalan kuva, näille hylätyille taas tulee asianomaisen kaupungin puolesta pystytettäväksi hautakumpu muistopatsaineen. Jos taas joku kieltäytyy tottelemasta haudatusta ja saapumasta komitean eteen, hänet tuomitaan poissaolevana.
Näin kuuluu julistuksemme.
Zeus: Se on niinkuin oikeus ja kohtuus vaativat, Momos. Joka siis on samaa mieltä, hän nostakoon kätensä.
— Eipä niinkään… Se voi tapahtua ilman käsien nostamista; sillä täällä taitaa olla paljon sellaisia, jotka eivät aio nostaa käsiään. —(Jumalille.) Te voitte taas nyt poistua: mutta niin pian kuin Hermes huudatuksen pitää, saapukaa takaisin, ja kukin tuokoon mukanaan kirjalliset todistuksensa, isänsä ja äitinsä nimet, mistä on kotoisin, ja miten hän on jumalaksi koroitettu, sekä tiedot heimostaan ja ammatistaan. Joka ei kykene kaikissa näissä kohdissa itseään laillisesti turvaamaan, vaikkapa hänellä olisi maailmassa miten suuri temppeli tahansa ja vaikka ihmiset pitäisivät häntä miten suurena jumalana tahansa: komitea ei tule näihin seikkoihin kiinnittämään minkäänlaista huomiota. __ __ __
Omar Ibn Ibrahim Khayam.
Persialainen oppinut, joka eli vuosien 1025 ja 1100 j.Kr. väliajoilla.
Arabialaiset ja persialaiset olivat omaksuneet kreikkalaisten koko jälkeenjättämän valaisevan tieteen, silloin kun vielä Europan kristityt kansat elivät tietämättömyyden ja raakuuden pilkkoisessa pimeydessä. Kristinusko oli keskiajalla tyystin torjunut luotaan kreikkalaisten muka pakanalliset opit. Paavit olivat polttaneet kalkkia Rooman marmoripatsaista, Aleksandriassa olivat kristityt niinikään tuhonneet suuria kirjastoja, niin ettei muhamettilaisille jäänyt kuin rippeitä heidän polttaessaan myöhemmin samassa kaupungissa lopun kirjoista. Sekä kristityitä että muhamettilaisia ohjasi tässä hävitystyössä sama ajatus: jos kreikkalaisten viisaus sotii raamattua ja koraania vastaan, on se hävitettävä, jos taas se on sopusoinnussa raamatun ja koraanin kanssa, on se joutavaa ja sentakia romuna tuhottava.
Hämmästyksellä on merkittävä, että yllämainittu persialainen oppinut, jonka tutkimuksen esineinä olivat etupäässä matematiikka ja astronomia, on niin täydellisesti päässyt vapaaksi Allahin ja Muhametin taikauskoisesta opista. Hän eli ristiretkien aikana. Kristityssä Europassa olisi tällainen oppinut poltettu tuhaksi ja tuhka sirotettu ilmaan kaikkipa tuulten vietäväksi. Mutta Khayam eli siedettynä ja koskemattomana muhamettilaisten keskellä, ylisti ja joi viiniä, jonka Allah oli uskovaisiltaan kieltänyt, ja ihaili ihanoita impysiä. Tästä elämäntavastaan huolimatta hän pääsi korkeaan ikään, kuoli 86 vuoden ikäisenä. Europassa senkaltainen oppinut olisi säilynyt hengissä vasta 700 vuotta myöhemmin. Uskonnollisessa suvaitsemattomuudessa kristityt ovat vieneet voiton kaikista kilpailevista muka pakanakansoista.
Satoja runoja on lähtenyt Omar Khayamin kädestä. Europan kulttuurikielille niitä on käännetty joukoittain. Englannissa on lukemattomia "Omar Khayam seuroja" perustettu. Sivistyneitten englantilaisten kesken on Omar Khayamin runoilla mielipiteitä ohjaava merkitys.
Omar Khayamin suurin merkitys on siinä, että hän rohkeni tuoda julki maailmankatsomuksensa, vaikka se niin täydellisesti soti muhamettilaisuuden jylhää oppia vastaan. Hän oli liian syvältä perehtynyt kreikkalaisen viisauden perusajatukseen: tutki kaikkea ja tunne itsesi. Hän ei ainoastaan ollut Euklideksen etevä oppilas, hän antoi myöskin tunnustuksen Anakreonin hilpeälle ilonpidolle. Muhamettilainenko viinin ylistäjä! Sellainenhan jo tuntuu epäluomalle. Mutta ei Omar Khayam ollutkaan muhamettilainen muuta kuin ulkonaiselta nimileimaltaan. Pohjaltaan hän oli vain sivistynyt ihminen, ja sellainen ajattelee kaikkina aikoina ja kaikissa maissa samalla tavalla.