Mikyllos: Leikkiä laskenet, Karon. Ei minusta heru rahaa, enempää kuin härkämullikasta maitoa. Enhän minä tiedä, onko oboli pyöreä vai neliskulmainen.
Karon: Pommillako sinä taivaaseen pyrit? No olkoon menneeksi. Astu maihin, että hevoset, härät, koirat ja muut eläimet pääsevät kulkemaan.
Mikyllos: Huh huh, täälläpä vasta pimeä on. Täällähän ei toinen ole toistaan kauniimpi. Missä ovat nyt kauneudestaan maailmassa kuulut miehet ja naiset. Täällähän on kaikilla samat värit kasvoillaan. Minunkin takkuinen mekkoni on yhtä korea kuin kuninkaitten purppurakauhtanat. — Missä olet, Kyniskos? Kävellään yhdessä.
Kyniskos: Tuossa taitaa tulla vastaan yksi Raivottaria.
Hermes: Raivotar, tässä on tuhatneljä kuollutta sielua.
Raivotar: Radamantys on jo kauan odottanut.
Radamantys: Kuka sinä olet?
Kyniskos: Kyniskos, korkeasti jalosukuinen herra, ammatiltani ja ulkomuodoltani filosofi.
Hermes: Kellä Kyniskosta vastaan on valittamista, astukoon esille!
Radamantys: Ei kukaan näy astuvan esille! Ei se sillä vielä ole hyvä. Riisu itsesi alasti, jotta voi sinun tunnusmerkkejäsi tarkastella. Ken teistä elämässään on pahoja töitä tehnyt, hänen sieluunsa on jäänyt melkein näkymättömiä pieniä arpia.