Voi minua, kenen kaltaiseksi olen tullut?
En tämän veden kaltaiseksi ole tullut;
sillä myös tämä vesi on hedelmällinen sinun edessäsi, oi Herra!
Voi minua, kenen kaltainen minusta on tullut?
En maan kaltaiseksi ole tullut;
sillä myös tämä maa tuottaa hedelmän aikanansa ja ylistää sinua,
oi Herra!
Ja katso, Herran enkeli astui esille ja sanoi hänelle: Anna, Anna, Herra on sinun äänesi kuullut ja sinä olet raskaaksi tuleva ja olet synnyttävä, ja sinun siemenesi on koko maailmassa kuuluisaksi tuleva. Ja Anna vastasi: Niin totta kuin Herra, minun Jumalani elää, jos minä olen synnyttävä, olipa poika- tai tyttölapsen, tahdon hänet Herralleni ja Jumalalleni uhrilahjaksi antaa, ja hänen tulee kaiket elämänsä päivät pyhässä palveluksessa toimiman. Ja tuli kaksi lähettiä ja he sanoivat hänelle: Katso, Joakim sinun miehesi tulee karjansa kanssa. Sillä Herran enkeli tuli hänen tykönsä ja sanoi: Joakim, Joakim, Herra sinun Jumalasi on kuullut sinun rukouksesi. Lähde pois täältä; sillä katso, Anna sinun vaimosi on kohtuiseksi tuleva. Ja Joakim nousi ja kutsui paimenensa ja lausui:
Tuokaa minulle kymmenen lammasta, puhdasta ja viatonta, ja ne kuulukoot Herralleni, Jumalalleni, ja tuokaa minulle kaksitoista lihavaa vasikkaa ja ne kuulukoot papeille ja vanhemmille, ja sata pukkia kaikelle kansalle. Ja katso, Joakim tuli karjoineen, ja Anna seisoi ovella ja näki Joakimin tulevaksi ja juoksi vastaan, kävi hänen kaulaansa ja sanoi: Nyt tiedän, että Jumala on minut runsaasti siunannut. Sillä katso, leski ei enää ole leski, ja minä, joka lapseton olin, olen raskaaksi tuleva, ja Joakim meni ensimmäisenä päivänä levolle kodissaan. Seuraavana päivänä vei hän lahjansa perille ajatellen itsekseen: Jos Jumala minulle armollinen on, niin se ilmenee papin otsanauhasta. Kun Joakim toi lahjansa ja tarkasteli papin otsanauhaa, noustessaan Herran alttarille, ei hän huomannut mitään syntiä papissa. Ja Joakim sanoi: Nyt tiedän, että Herra minulle armollinen on ja kaikki minun syntini pois ottanut on. Ja hän lähti Herran huoneesta puhdistettuna ja meni kotiaan.
Mutta Annan kuukaudet täyttyivät; yhdeksäntenä kuukautena Anna synnytti. Ja hän virkkoi kätilölle: Minkä olen synnyttänyt? Ja hän vastasi: Tytön, ja Anna sanoi: Ylentynyt on minun sieluni tänä päivänä. Ja hän laski lapsen levolle. Ja kun päivät täyttyneet olivat, peseytyi Anna, antoi lapselle rintaa ja nimitti hänet Maariaksi.
Päivä päivältä yleni lapsi; kun hän kuusi vuotta vanha oli, laski äiti hänet maahan koetellakseen, osaisiko lapsi seista. Ja hän käveli seitsemän askelta ja palasi hänen helmaansa. Ja hän nosti lapsen syliinsä ja sanoi: Niin totta kuin Herra Jumalani elää, et tätä maakamaraa tule kävelemään, kunnes minä sinut Herran temppeliin vien. Ja hän teki pyhän tilan makuuhuoneeseensa eikä sallinut minkään huonon ja likaisen häneen sattuvan, ja hän kutsui luokseen heprealaisten tyttäriä, jotka koskemattomia olivat, ja ne pitivät huolta lapsen huvituksista. Joutuipa lapsen ensimmäinen syntymäpäivä ja Joakim piti suuret pidot ja kutsui pitoihin papit, kirjanoppineet, vanhimmat ja koko Israelin kansan. Ja hän kantoi lapsen pappien eteen, ja he silmäsivät lasta ja sanoivat: Isä meidän Jumalamme siunatkoon lasta ja antakoon hänelle kuuluisan nimen iankaikkisesti kaikkien kansojen kesken. Ja kaikki kansa sanoi: Olkoon niin, olkoon niin, Amen! Ja hän vei lapsen ylimmäisen papin luo, ja he siunasivat lapsen ja sanoivat: Taivasten Herra, katso tämän lapsen puoleen ja siunaa se sillä ylimmällä siunauksella, jota ehompaa ei ole. Ja äitinsä otti lapsen ja vei sen makuuhuoneensa pyhään paikkaan ja antoi hänelle rintaa. Ja Anna koroitti herralle laulun ja sanoi:
Laulun tahdon Herralleni laulaa:
Sillä hän on koetellut minua ja minulta pois ottanut viholliseni
häväistyksen.
Ja antanut on Herra minulle "vanhurskauden hedelmän" yksinkertaisen
ja runsasmuotoisen hänen edessään.
Kuka julistaa Rubenin pojille, että Anna imettää?
Kuulkaa, kuulkaa, te kaksitoista heimoa, Anna imettää!
Ja hän laski lapsen levolle makuuhuoneensa pyhään paikkaan ja palasi takaisin ja palveli pöydässä. Mutta kun ateria oli syöty, läksivät vieraat pois täynnä riemua ja ylistystä Israelin Jumalalle.
Mutta lapsi yleni kuukausi kuukaudelta; mutta kun lapsi oli kahden vuoden vanha, sanoi Joakim vaimollensa Annalle: Me tahdomme viedä hänet temppeliin, jotta täyttäisimme lupauksen, minkä antaneet olemme. Ja Anna vastasi: Odottakaamme kolmatta vuotta, jottei lapsi ikävöi isäänsä ja äitiänsä. — Ja lapsi tuli kolmen vuoden vanhaksi ja Joakim sanoi: Huutakaa kokoon hebrealaisten tyttäret, jotka saastuttamattomat ovat, ja ottakoon kukin heistä soihdun käteensä ja olkoot ne sytytetyt, jottei lapsi käänny taakseen eikä anna sydäntään viekoitella pois temppelistä. Ja he tekivät niin, kunnes saapuivat Herran temppeliin. Ja pappi otti hänet vastaan, suuteli ja siunasi hänet ja sanoi: Herra on koroittanut sinun nimesi kaikkien sukupolvien yli: sinun kauttasi on Herra aikojen lopussa ilmoittava Israelin lapsille pelastuksen.
Ja pappi laski lapsen istumaan alttarin kolmannelle portaalle, ja Herra valoi suloutta hänen päällensä, ja hän tanssia sipsutteli sisään, ja koko Israelin huone mielistyi häneen. Ja vanhemmat poistuivat kotiaan ja ylistivät kaikkivaltiasta Jumalaa, ettei lapsi ollut kiintynyt heihin.