Will Atkins lankesi polvilleen rukoillen kapteenia puhumaan hänen puolestaan kuvernöörille. Muut pyysivät Jumalan nimessä, ettei heitä suinkaan lähetettäisi Englantiin.
Nyt tuntui minusta, että meidän vapahduksemme hetki oli lyönyt, sillä arvelen, että nämä miehet saataisiin helposti auttamaan meitä laivan valtaamisessa. Vetäydyimme kauemmaksi, jotta he eivät näkisi, minkä näköinen mies täällä kuvernöörinä hallitsi, ja lähetin lähimmän miehen kutsumaan kapteenin puheilleni. Hän meni kapteenin luo sanoen:
— Kapteeni! Kuvernööri kutsuu teitä luokseen. Kapteeni vastasi:
— Sanokaa hänen ylhäisyydelleen, että tulen heti paikalla. Tämä hämmästytti vankeja vielä enemmän. Nyt he eivät enää lainkaan epäilleet, ettei kuvernööri viidenkymmenen miehensä kanssa ollut lähistöllä.
Kapteenin tultua ilmoitin hänelle suunnitelmani laivan valtaamiseksi, ja hän hyväksyi sen täydellisesti. Varovaisuuden vuoksi päätettiin kuitenkin lähettää Atkins ja kaksi muuta pahinta konnaa sidottuina samaan luolaan, missä entisiäkin vankeja säilytettiin. Tämä tehtävä uskottiin Perjantain, alikapteenin ja laivassa olleen matkustajan huostaan. Muut vangit vietiin linnan vallien väliselle aukiolle ja sidottiin siellä.
Kahdeskymmenes luku
Panttivangit. — Laiva vallataan. — Pahantekijät jäävät saareen. —
Vihdoinkin pääsen lähtemään.
Aamulla varhain lähetin kapteenin keskustelemaan vankien kanssa ja ottamaan selvää siitä, saisimmeko heistä luotettavia apulaisia laivan valtaamisessa. Hän ilmoitti heille, että jos he uskollisesti ryhtyisivät meitä auttamaan, niin kuvernööri tekee kaiken voitavansa hankkiakseen heille armahduksen Englannissa. Muussa tapauksessa heidät hirtetään siellä ehdottomasti.
Sanomattakin on selvää, minkä vaikutuksen moinen ehdotus teki vankeihin. He lankesivat polvilleen ja lupasivat palvella häntä viimeiseen veripisaraan saakka ja seurata häntä vaikka maailman ääriin. Kapteeni toi heidän vastauksensa minulle vakuuttaen, että hän puolestaan nyt luottaa heidän uskollisuuteensa. Ollakseni kuitenkin aivan varma asiasta pyysin kapteenia menemään uudestaan heidän luokseen ja valitsemaan heistä viisi kaikkein luotettavinta meille apulaisiksi sekä ilmoittamaan, että kuvernööri pitää muut viisi miestä panttivankeinaan täällä, jos edelliset hiukankaan rikkovat uskollisuuslupaustansa, niin panttivangit hirtetään kahleissa lähimpiin rannan puihin.
Meitä oli nyt, minua ja Perjantaita lukuunottamatta, yhteensä kaksitoista miestä, joiden kanssa kapteeni sanoi uskaltavansa lähteä laivalle. Minä ja Perjantai jäimme saarelle, koska meillä oli seitsemän vankia vartioitavana ja ruokittavana. Tultuani panttivankien luo kapteeni selitti heille minun olevan juuri se mies, jonka kuvernööri oli asettanut heidän vartijakseen. Kuvernööri, sanoi hän, oli määrännyt, etteivät he saaneet liikkua minnekään ilman minun lupaani, muutoin heidät pantaisiin rautoihin ja teljettäisiin linnaan.