Hain linnasta leipää, suuren leilin vettä, kompassin ja pullon rommia sekä korillisen rusinoita. Työnsin veneen vesille ja laskin tavarat siihen. Toisella kerralla toin pussillisen riisiä, päivänvarjon, toisenkin vesileilin, parikymmentä pientä leipää sekä kulhollisen vuohenmaitoa ja palan juustoa. Annoin itseni Herran huomaan ja lähdin melomaan rantavesiä pitkin saaren koillisen niemen kärkeen. Sieltä minun oli uskallettava ulapalle tai palattava tyhjin toimin takaisin. Raju merivirta kulki taas saaren kummallakin puolella. Mieleeni muistui, missä vaarassa näillä vesillä kerran ennen olin ollut, ja rohkeuteni pyrki lannistumaan. Miten minulle kävisi, jos merivirta jälleen tempaisi minut ja kiidättäisi kauas ulapalle? Jos tuuli hiukankaan yltyisi, olisi veneeni auttamattomasti kumossa.
Näiden masentavien ajatusten vallassa palasin rantaan ja astuin maihin. Siellä istahdin mättäälle miettimään sydän täynnä pelkoa ja toivoa. Nousuvesi oli parhaillaan tulossa: en voinut siis lähteä vielä moneen tuntiin. Nousin korkean mäen huipulle tarkastelemaan merivirtain vaihtelua. Huomasin että merivirta pakoveden aikana käy etelästä ja nousuveden aikana pohjoisesta. Minun olisi siis palatessani pysyteltävä pohjoisenpuoleisilla rantavesillä. Päätin lähteä liikkeelle varhain aamulla pakoveden tultua ja nukuin yön purressa.
Aamulla työnsin veneeni vesille ja purjehdin pohjoiseen, kunnes pääsin itäänpäin kulkevaan merivirtaan ja saatoin suunnata veneeni suoraan laivaa kohti, jolle saavuin vajaassa kahdessa tunnissa. Surullinen näky kohtasi minua: laiva, muodosta päättäen espanjalainen, oli törmännyt kahden kallion väliin. Perän ja keskiosan oli meri runnellut rikki, ja kurjassa kunnossa oli jäljellä oleva etuosakin: keski- ja kokkamasto olivat taittuneet. Kokka oli kuitenkin vielä paikoillaan. Laivaa lähestyessäni ilmestyi kannelle koira haukkuen ja ulvoen. Vihellettyäni sille se hyppäsi heti mereen ja ui luokseni. Nostin veneeseeni tuon nälästä melkein puolikuolleen eläin paran ja annoin sille palasen leipää, jonka se syödä hotaisi kuin susi. Annoin sille raikasta vettäkin, jota se latki niin ahnaasti, että olisi haljennut, jos vain olisi saanut juoda niin paljon kuin halusi.
Nousin sitten laivaan. Ensimmäinen näky, mikä minua täällä kohtasi, oli kaksi miehen ruumista sylityksin. He olivat luultavasti tukehtuneet hyökyaaltoihin, joita oli vyörynyt laivan yli. Paitsi koiraa laivalla ei ollut ainoatakaan elävää olentoa. Suurimman osan tavaroistakin meri oli tärvellyt. Ruuman pohjalla oli muutamia viina- ja viinitynnyreitä, mutta ne olivat liian raskaita minun liikutella. Oli siellä muutamia merimiesarkkujakin, joista kaksi laskin veneeseeni lähemmin tutkimatta niitten sisällystä. Jos laiva olisi törmännyt perä edellä kallioihin, olisi saaliini ollut hyvin runsas, sillä päätellen siitä, mitä myöhemmin arkusta löysin, oli sillä ollut mukanaan sangen kallisarvoinen lasti. Suunnasta arvelin, että se oli ollut matkalla Buenos Airesista tai Rio de la Platasta Havannaan, Meksikon lahteen tai kukaties Espanjaankin. Mutta sen aarteet olivat nyt meren pohjassa.
Paitsi arkkuja löysin laivasta vielä parinkymmenen gallonan vetoisen viinitynnyrin, jonka sain suurella vaivalla purteeni. Kajuutasta löysin muutamia musketteja, mutta koska en ollut niiden tarpeessa, jätin ne sinne. Sen sijaan otin mukaani suuren ruutisarven, jossa oli kolme, neljä naulaa ruutia. Edelleen sain saaliikseni hiilikoukun ja pihdit, varsin tervetulleita esineitä minulle, sekä kaksi messinkipataa, kuparikattilan ja paistinvartaan.
Nämä tavarat ja koira purressani lähdin nousuveden tullessa soutamaan takaisin saarta kohden, jonne saavuinkin illan suussa uupuneena matkasta. Sen yön nukuin veneessäni päätettyäni aamun tultua viedä tavarat äsken löytämääni luolaan eikä linnaan. Herättyäni ja aterioituani nostin tavarat veneestä maihin ja rupesin tarkastamaan niitä. Tynnyrissä oli rommia, mutta paljon huonompaa kuin brasilialainen. Arkuista sen sijaan löysin joukon hyödyllisiä tavaroita: niinpä toisessa oli laatikollinen hienoja liköörejä, kaksi ruukullista hedelmäsäilykkeitä, muutamia hyviä paitoja — tarpeellisia ja tervetulleita vaatekappaleita minulle — puolitoista tusinaa liinaisia nenäliinoja ja kirjavia kaulahuiveja. Arkun laatikosta löysin kolme suurta pussillista piastereita, yhteensä toista tuhatta kappaletta. Yhdessä pussissa oli paperiin käärittynä kuusi kultadublonia ja pieniä kultaharkkoja, jotka painoivat yhteensä naulan verran. Toisessa arkussa oli nähtävästi laivan tykkimiehelle kuuluneita huonompia vaatteita. Siitä löysin myös kolme pullollista erittäin hienoa metsästysruutia.
Tämänkertainen saaliini ei kaiken kaikkiaan ollut kovin runsas. Rahoilla en tehnyt mitään. Ne olivat silmissäni yhtä arvottomia kuin sora jalkojeni alla. Olisin kernaasti antanut ne muutamasta parista englantilaisia kenkiä tai sukkia, joita minulla ei ollut ensinkään. Olin kyllä tuonut laivalta mukanani kaksi paria kenkiä, jotka olin riisunut ruumiitten jaloista, mutta ne muistuttivat enemmän tanssikenkiä kuin kunnollisia merimiehen jalkineita. Rahat vein kuitenkin luolaan ja panin ne talteen omasta laivastani saamieni rahojen joukkoon.
Neljästoista luku
Haluan päästä saaresta pois. — Uni. — Villejä näkyy tämänpuoleisella rannalla. — Unen alkupuoli toteutuu. Perjantai. — Verraton palvelija.
Saatuani kaikki tavarani hyvään suojapaikkaan meloin veneeni takaisin entiseen poukamaan ja läksin sitten suoraa päätä linnaani, jossa kaikki oli entisellään.