Lexy. Tietysti.
Candida. Me tulemme kaikki, James.
Morell. Sinä et tule, eikä Eugene myöskään. Sinä jäät kotiin ja pidät hänelle seuraa — vietät siten kotiintuloasi. (Eugene nousee hengästyneenä.)
Candida. Mutta, James — —
Morell (arvokkaasti). Se on minun tahtoni! Sinä et halua tulla, eikä hän myöskään. (Candida aikoo sanoa vastaan.) Oi, älkää olko levottomia! Kyllä minä saan kylliksi kuulijoita ilman teitäkin. Teidän tuolinne tarvitaan kääntymättömiä ihmisiä varten, jotka eivät koskaan ennen ole kuulleet minua.
Candida (levottomasti). Eugene, ettekö te tahtoisi mennä mukaan?
Morell. Minä pelkäisin esiintyä Eugenen kuullen. Hän on niin kriitillinen, kun saarnoista on puhe. (Katsoo häneen). Hän tietää, että minä pelkään häntä, hän sanoi sen minulle tänä aamuna. No, minä näytän hänelle, kuinka paljon minä häntä pelkään, jättämällä hänet sinun huostaasi, Candida.
Marchbanks (itsekseen liikutettuna). Sehän on mainiota! Se on kaunista! (Käy istumaan, kuunnellen suu auki).
Candida (levottomana). Mutta — mutta — Mitä tämä merkitsee, James? (Hyvin levottomasti). Minä en ymmärrä —
Morell. Vai niin, minä luulin, että minä en ymmärtäisi, ystäväni. (Hän ottaa hänet syliin ja suutelee häntä otsalle; sitten hän katsoo levollisesti Marchbanksiin.)