Candida (pilkallisen hyväilevästi). Poikaparka! Olenko minä ollut teille julma? Pakoitinko minä teitä leikkaamaan noita likaisia pieniä punasipuleita?
Marchbanks (vakavasti). Ei, olkaa vaiti! En minä itseäni tarkoita. Häntä te kiusaatte kauheasti! Minä tunnen hänen kärsimyksensä omassa rinnassani. Minä tiedän, ettei syy ole teidän — se on jotain, minkä täytyi tulla. Mutta älkää ottako sitä näin kevyesti! Minua värisyttää, kun te nauratte kiusatessanne häntä.
Candida (epäilevästi). Kiusaanko minä Jamesia! Loruja, Eugene, kuinka te liioittelette! Tyhmyyksiä! (Candida silmäilee Morelliin, joka nopeasti alkaa taas kirjoittaa. Hän menee hänen luokseen ja pysähtyy hänen tuolinsa taakse, kumartuen hänen ylitsensä.) Älä tee enää työtä, armaani! Tule juttelemaan meidän kanssamme!
Morell (hellästi, mutta katkerasti). Ei! Minä en osaa jutella! Minä vaan saarnaan!
Candida (hyväilee häntä). No, tule sitten saarnaamaan!
Burgess (panee voimakkaasti vastaan). Ei, ei, Candy! Paha periköön kaikki saarnat! Lexy Mill tulee sisään. Hän näyttää olevan täydessä toimessaan.
Lexy (kiiruhtaa puristamaan Candidan kättä). Mitä kuuluu, Mrs Morell! Hauska nähdä teitä täällä taaskin!
Candida. Kiitos, Lexy! Tunnettehan te Eugenen?
Lexy. Tietysti! Kuinka voitte, Mr Marchbanks?
Marchbanks. Kiitos, hyvin!