Candida (nyökkää ihastuneena). Niin. Hänen setänsä on pääri. Oikea elävä kreivi.
Burgess (ei uskalla uskoa niin hyviä uutisia). Eihän toki!
Candida. Onpa niinkin. Hänellä oli taskussaan seitsemän päivän vekseli viidellekymmenelleviidelle punnalle, kun James löysi hänet Thamesin rannalta. Hän luuli, ettei hän saisi sillä rahaa ennenkuin seitsemän päivän kuluttua ja hän oli liian ujo pyytääkseen krediittiä. Oi, se vasta on kiltti poika! Me pidämme hänestä niin paljon.
Burgess (halveksivinaan aatelismiehiä, mutta loistavin silmin). Hm! En olisi koskaan luullut, että sinä saisit jonkun päärin veljenpojan tulemaan vieraisille Victoria Parkiin, jollei hän olisi hiukan tyhmä. (Katselee taas taulua). Tietysti minä en hyväksy tuota taulua, Candy, mutta on se sittenkin hieno, ensimäisen luokan työtä: sen minä voin nähdä. Sinä voit esittää hänet minulle, Candy. (Katselee kelloaan levottomasti). Minulla ei ole kuin pari minuuttia aikaa.
Morell palaa takaisin Eugenen kanssa, jota Burgess katselee ihastuksesta kosteilla silmillä. Hän on omituinen, ujo, kahdeksantoista vuotias nuorukainen, hento, naisellinen, ääni on heikko ja lapsellinen, kasvojen ilme kiusattu ja rasittunut ja käytöstapa arka, mikä osoittaa, että hän on saanut kärsiä paljon ennenkuin hänen luonteensa on kehittynyt täyteen voimaansa. Hän on kovin päättämätön eikä tiedä miten seisoa tai mitä tehdä. Hän pelkää Burgessia ja juoksisi mielellään tiehensä, jos hän uskaltaisi. Mutta juuri se raju tapa, millä aivan jokapäiväinenkin asia vaikuttaa häneen, johtuu liiallisesta hermopinnistyksestä. Hänen sieramensa, suunsa ja silmänsä ilmaisevat kiivasta ja uhmailevaa itsepäisyyttä, jota vastoin otsa, jossa näkyy jo säälin uurteita, tekee levollisen vaikutuksen. Hän on niin tavaton, että hän tuntuu melkein luonnottomalta, ja proosallisten ihmisten mielestä tuossa luonnottomuudessa on jotakin sairaalloista, jotavastoin runolliset ihmiset näkevät siinä jotain enkelimäistä. Hänen pukunsa on anarkistinen, yllään hänellä on vanha sininen takki lawntennispaidan päällä, silkkihuivi kaulassa, housut ovat samanväriset kuin takkikin ja puolikengät ruskeata kangasta. Hän on silminnähtävästi maannut kanervikossa ja kahlannut vedessä nämät vaatteet yllään, eikä mikään todista sitä, että hän koskaan olisi niitä harjannut. Kun hän astuessaan sisään näkee vieraan, pysähtyy hän ja hiipii pitkin seinää huoneen toiselle puolelle.
Morell (astuessaan sisään). Tulkaa sisään: te voitte ainakin uhrata meille neljännestunnin. Tämä on minun appeni, Mr Burgess? — Mr Marchbanks.
Marchbanks (hermostuneesti peräytyy kirjahyllyä vasten). Hauska tavata teitä, herra.
Burgess (astuu hänen luokseen hyvin ystävällisesti, samassa kuin
Morell menee Candidan luo uunin ääreen). Hauska tavata, Mr Marchbanks.
(Pakoittaa hänet antamaan kättä). Miten te jaksatte tässä ilmassa?
Toivottavasti ette anna Jamesin tyrkyttää itsellenne tyhmiä aatteita.
Marchbanks. Tyhmiä aatteita! Ah, te tarkoitatte sosialismia! En.
Burgess. Se on oikein. (Katselee taas kelloaan). Nyt minun täytyy mennä: ei siinä mikään auta. Tuletteko te samaan suuntaan kuin minäkin, Mr Marchbanks?