Burgess (riemuiten). Olen.
Morell (hillitsee itsensä). Mitä ihmettä!
Burgess (intoilevasti). Minusta on tullut mallityönantaja. En pidä enää naisia työssä, olen antanut heille kaikille matkapassit. Ja kaikki työ tehdään koneilla. Ei kukaan saa vähemmän kuin kuusi penceä tunnissa, ja taitavimmille maksetaan ammatti-yhdistyksen taksan mukaan. (Ylpeästi.) Mitä sinä nyt sanot?
Morell (voitettuna). Onko se mahdollista! No niin, taivaassa on enemmän iloa yhdestä syntisestä, joka tekee parannusta — (Astuu Burgessin luo anteeksipyytäväliä ystävyydellä). Rakas Burgess: minä pyydän sinulta sydämestäni anteeksi, että olen ajatellut niin pahaa sinusta. (Pusertaa hänen kättään). Ja etkö tunne itseäsi nyt paljoa paremmaksi? Tunnusta pois: sinä olet onnellisempi. Sinä näytät onnellisemmalta.
Burgess (surkeasti). No, ehkä kylläkin. Kai se niin on, koska sinä sen sanot. Joka tapauksessa valtuusmiehet nyt hyväksyvät minun tarjoumukseni. (Ilkeästi). He eivät tahdo olla minun kanssani tekemisissä, jollen maksa kunnollisia palkkoja. Piru vieköön kaikki nuo idiotit, jotka pistävät nenänsä joka paikkaan!
Morell (päästää irti hänen kätensä, alakuloisesti). Senkö vuoksi sinä korotit palkkoja! (Käy synkkänä istumaan.)
Burgess (ankarasti, kovalla äänellä). Miksi minä sitä muuten olisin tehnyt? Eihän siitä ole muuta hyötyä, kuin että työmiehet juovat ja tulevat ylpeiksi. (Käy istumaan nojatuoliin ankaran näköisenä.) Sinulle se kyllä kelpaa, James, sillä sinä joudut sanomalehtiin ja tulet kuuluisaksi. Mutta sinä et ajattele, kuinka paljon vahinkoa sinä teet hankkiessasi työmiehille enemmän rahaa, kuin mitä he voivat tarvita, ja riistäessäsi ne ihmisiltä, jotka voisivat hyvin niitä käyttää.
Morell (huokaa syvään, puhuu kylmän kohteliaasti). Mitä asiaa sinulla on tänään minulle? Et sinä voi saada minua uskomaan, että olet tullut tänne vain sukulaisrakkaudesta.
Burgess (itsepäisesti). Olenpa sittenkin. Vain sukulaisrakkaudesta enkä mistään muusta.
Morell (väsyneen levollisesti). Minä en usko sinua.