CXIV.
Samaan aikaan taistelivat meidän sotapäällikkömme Q. Caepio ja M. Manlius onnettomasti Gallilaisia vastaan, joka oli saattanut koko Italian pelosta vapisemaan. Silloin ja siitä ajasta meidän päiviimme saakka oli Romalaisilla se mielipide, että kaikki muu oli kumartunut heidän urhoollisuutensa alle; Gallilaisten kanssa taisteltiin turvallisuuden, ei kunnian tähden. Mutta kun sota Numidiassa oli lopetettu ja tieto saatiin siitä, että Jugurthaa vankina tuotiin Romaan, valittiin Marius poissa ollessaan konsuliksi ja voittomaaksi hänelle päätettiin Gallia; ja Tammikuun ensimäisenä päivänä piti hän suurella kunnialla konsulina triumphiretken. Siihen aikaan oli valtakunnan toivo ja mahtavuus hänen nojassaan.