KOLMAS NÄYTÖS.
Vallankumouksen tuomioistuin.
Fouquier-Tinville, yleinen syyttäjä,'Herman, presidentti, valamiehistö, asemiehiä, kansaa. — Syytettyjen penkillä Danton, Desmoulins, Herault, Philippeaux, Westermann. — Chabot, veljekset Frey, äänettöminä; — Fabre d'Eglantine, nojatuolissa heidän keskellään. — Katsojain joukossa ensi rivissä maalari David ja hänen ystäviään. — Salin ikkunat ovat auki. Ulkoa kuuluu ihmisjoukon hälinää. Väliin pilkistää ovenluukusta, presidentin takaa, oikeudenkäyntiä valvovan Vadier‘n pää. Oven luona seisoo kenraali Hanriot. Herman ja Fouquier-Tinville luovat joskus levottomia katseita häneen.
Kuulustellaan Chabot'a ja Frey-veljeksiä. Danton ei voi katkeruudesta istua hiljaa, Desmoulins näyttää aivan murtuneelta. Herault katselee tyynenä hymyillen, Philippeaux, huulet yhteenpuristettuina, silmät tuijottaen, valmistautuu vastauskuntoon. Fabre on sairas ja istuu kokoonvaipuneena tuolissaan. — Kansanjoukko tunkeilee ja katselee ahnaasti. Se kuvastaa oikeudenkäynnin kaikkia vaiheita samalla tavoin kuin teatteri-yleisö jotain melodraamaa — huvitettuna ja liikutettuna yhtaikaa.
PRESIDENTTI (veljeksille Frey)
Te olette Pittin kätyreitä. Te olette tahtoneet lahjoa konventin. Edistääksenne omia huijauksianne ja ryöstöjänne olette te suunnitelleet kansan edustajien lahjomista. Te olette arvioineet jokaisen omantunnon hinnan.
DANTON (kaikuvasti)
Esimies, anna minulle sananvuoro!
KANSA (liikkuu uteliaana nähdäkseen)
Danton… Danton… se on Danton, joka puhuu.
PRESIDENTTI
Teidän vuoronne tulee, Danton.
DANTON
Mitä minulla on noiden haaskojen kanssa tekemistä? Mitä yhteistä on minun ja noiden varkaiden välillä?
PRESIDENTTI
Te tulette kyllä tietämään sen.
DANTON
Te väärinkäytätte minun jalomielisyyttäni ja äänettömyyttäni, koettaaksenne sekottaa minut kansan silmissä noihin saastaisiin pankkiireihin, keinottelijoihin ja kiristäjiin.
HERAULT
Älä kiihoita itseäsi, Danton.
PRESIDENTTI
Osoittakaa kunnioitusta oikeutta kohtaan — te saatte heti kohta antaa selityksenne. (Frey-veljeksille.) Te olette juutalaista alkuperää, syntyisin Mähristä, teidän oikea nimenne on Tropuscka. Te otitte ensin nimen Schönfeld ja sen varjossa te ostitte itsellenne aateliskirjan Itävallassa; sitten te muutitte Ranskaan ja käytätte nykyään nimeä Frey. Yksi sisaristanne on antanut kastaa itsensä ja on erään saksalaisen paronin suojattina. Toinen on naimisissa Chabot'n, entisen kapusiinimunkin kanssa, joka nykyään on konventin jäsen. Te olette liitossa toisten yhtä epäilyttävää alkuperää olevien seikkailijain kanssa: Diederischen'in, joka on kotoisin Holsteinista ja on ollut pankkivirkamiehenä Wienissä; Gusman'in, jota kutsutaan espanjalaiseksi ja on tahtonut käydä saksalaisesta paronista, ja entisen apotin, d'Espagnac'in, joka on toiminut armeijan hankkijana. Muutamat ostetut kansanedustajat ovat rikollisella myötävaikutuksellaan edistäneet teidän huijausyrityksiänne. Chabot on toiminut välittäjänä. Itse on hän arvioinut itsensä 150,000 livres'in arvoiseksi. Hän on suostunut teidän puolestanne viemään Fabre d'Eglantine'ille 100,000.
ERÄS NAINEN (osottaen Fabrea)
Se on tuo, tuolla takana, nojatuolissa.
PRESIDENTTI
Siitä summasta on Fabre väärentänyt kansalliskokouksen päätöksen Intialaisen kauppaseuran tilinteosta. Minä jätän tässä alkuperäisen käsikirjoituksen juryn silmäiltäväksi.
VADIER (raottaa hiljaa ovenluukkua ja tekee merkin Hanriot'Ile, joka seisoo ovella)
Käykö kaikki hyvin, Hanriot?
HANRIOT (hiljaa)
Käy kyllä.
VADIER (osottaen Fouquierta ja oikeutta)
Eivätkö ne kimpuroi vastaan?
HANRIOT (kuten edellä)
Älä pelkää. Minä pidän silmällä.
VADIER
Hyvä on. Älä epäröi, ja jos syyttäjä rupeaa horjumaan, niin vangitse hänet. (Sulkee luukun.)
HERAULT (silmäisten kansanjoukkoon)
Miten ne katsovat meihin!
DANTON (pohjimmaltaan häpeissään, mutta pakoittautuen nauravaksi)
Ne eivät ole tottuneet näkemään tätä kärsää häpeän penkillä. Se ei olekaan mikään roskanäytäntö: Danton noitten markkinaräyhääjien pimittämänä. Ha-ha! Täytyy nauraa!
DAVID (ottaen muistikirjan taskustaan)
Annahan kun minä piirrän hänen kuononsa.
DANTON
Katsohan Davidia tuolla; hänen kielensä riippuu suusta; hän kuolaa ja huohottaa vihasta kuin koira.
DAVID
Minä tahdon että jälkimaailma saa nauttia hänen apinannaamastaan.
DANTON
Saamari sentään! pidä pääsi pystyssä Desmoulins! Ojenna selkäsi, piru vie! Kansa katsoo meihin.
CAMILLE
Oo, Danton, minä en enää koskaan näe Lucile'iä?
DANTON
Ole vaiti, sinä nukut hänen vieressään ensi yönä.
CAMILLE
Pelasta minut, Danton; minä en enää tiedä mitä teen, minä en osaa puolustaa itseäni.
DANTON
Sinä olet heikompi kuin tyttö. Lujita itsesi. Muista, että me teemme historiaa.
CAMILLE
Minä vähät historiasta!
DANTON
Jos sinä tahdot jälleen nähdä Lucile'in, niin älä tuijottele kuin mikäkin kiinnisaatu rikoksellinen. Mitä sinä katsot?
CAMILLE
Katso, Danton, — tuolla…
DANTON
No? Mitä sitten?
CAMILLE
Tuo nuori mies tuolla ikkunan luona…
DANTON
Tuoko röyhkeä vintiö, jolla on tukka silmillä ja joka halailee naista vyötäisistä?
CAMILLE
Ei se ollut mitään, minulla oli hallusinatsioni, minä näin… näin oman itseni…
DANTON
Itsesi?
CAMILLE
Minä näin yhtäkkiä itseni seisomassa siinä hänen paikallaan, seuraamassa Girondelaisten, minun uhrieni, tuomitsemista. — Oh, Danton!
(Sillaikaa on Fabre'in väärentämäksi väitelty paperi
ollut valamiesten tarkastettavana.)
PRESIDENTTI
Fabre, pysyttekö te yhä kiellossanne?
FABRE d'EGLANTINE
On hyödytöntä, että minä ryhdyn uudelleen selittämään, te ette kuitenkaan kuuntele minua, teidän päätöksenne on jo tehty. Minä olen vastikään osottanut, että siihen oikeaan lakiehdotukseen, jonka minä olen laatinut, ovat kavaltajat tehneet lisäyksiä ja poistoja, jotka muuttavat sen luonteen. Se on ilmeistä jokaiselle, joka tahtoo katsoa asioita oikeuden hengessä. Niin ei ole asian laita täällä; minä tiedän olevani tuomittu edeltäkäsin. Minulla on ollut onnettomuus olla epämieluinen Robespierre'ille ja teidän harrastuksenanne on laastaroida hänen haavoitettua itserakkauttaan. Minun elämäni on hukkaanmennyt. Olkoon! Se on liiaksi kulunut ja tuottaa minulle liiaksi kärsimystä, että minä väsyttäisin itseäni ponnistelemalla sen pelastukseksi.
FOUQUIER
Sinä häpäiset oikeutta ja panettelet Robespierre'iä. Ei Robespierre vaan Cambon se syyttää sinua itsesi myymisestä. Se ei ole myöskään Robespierre, joka syyttää sinua osallisuudestasi salaliittoon — se on Billaud-Varenne. Sinun vehkeilyhalusi tunnetaan. Se saa sinut punomaan alhaisia salajuonia ja kirjoittamaan huonoja näytelmiä.
FABRE
Seis! Ne sutor ultra crepidam… Hyvä herrasväki siellä katsomossa, minä pyydän teitä todistajiksi — eivätkö minun näytelmäni ole aina tuottaneet teille huvia?… Fouquier voi kyllä saada pääni putoamaan, mutta ei minun Philinte'iäni.
FOUQUIER
Sairaloinen uteliaisuus saattoi sinut pitämään kansalliskokousta jonkinlaisena teatterina, jossa sinä koetit pelata sielun salaisilla johtolangoilla. Sinä käytit hyväksesi kaikkea — toisten kunnianhimoa, toisten laiskuutta, rauhattomuutta, kateutta, — kaikki kelpasi sinulle. Tuo julkea taito on tehnyt sinut todellisen vastavallankumousjärjestelmän johtajaksi, onko sitten sinun hävyttömyytesi ja sinun juonikas luonteesi houkutellut sinut kumoamaan voimassaolevaa järjestystä vai onko ennemminkin siihen syynä sinun tunnettu ylimysmielisyytesi ja ahneutesi, joka on jo pitkät ajat saanut pestirahoja Pittiltä tasavallan hävittämiseksi.
(Hälinää.)
DAVID
Ähää! — Näettekös? — Niin… Niin…
FOUQUIER
Jo vuonna 92 tavattiin sinut salavehkeissä vihollisen kanssa. Danton lähetti sinut Dumouriez'n luo niihin rikollisiin keskusteluihin, jotka pelastivat preussilaiset, juuri kun ne olivat tuhoutumaisillaan.
(Hälinää.)
Mutta tämä johtaa meidät toisiin rikollisiin.
(Hälinää. »Ah! Aa!»)
Minä jätän siis sinut nyt, koska heilläkin näkyy olevan kiire päästä naamareistaan. Minä palaan heti takaisin sinuun ja näytän sen solmun, joka sitoo yhteen tämän inhottavan juonen kaikki langat.
(Syytetyt liikahtelevat. Kansa tulee tarkkaavaisemmaksi.
Danton sanoo joitakin sanoja rohkaistakseen omaisiaan.)
FABRE (nenäkkäästi Fouquier'ille)
Suunnitelma huono, juoni hatara. Liian paljon henkilöitä, ei tiedetä mistä ne tulevat, ja tiedetään liian hyvin minne ollaan menossa — turhaa puhua niin paljon. Sinun kappaleesi on surkea, Fouquier. Tekisit paremmin jos leikkaisit kaulani nyt samalla: minun hammastani särkee.
PRESIDENTTI (Herault de Séchelles'ille)
Syytetty, nimenne ja asemanne.
HERAULT
Herault Séchelles vainaja. Tätä ennen pääsyyttäjä — pitänyt istuntoja tässä salissa. Sitä ennen konventin puheenjohtaja ja sen nimessä juhlallisesti vihkinyt tasavaltaisen hallitusmuodon. Sitä ennen yleisen Yhteishyvänvaliokunnan jäsen; sitä ennen Saint-Just'in ja Couthon'in ystävä, jonka he nyt murhaavat.
PRESIDENTTI
Te olette aristokraatti. Teidän varallisuutenne polveutuu teidän suhteistanne hoviin, jossa nainen Polignac esitti teidät Capet'n vaimolle. Te olette ollut keskeymättömissä suhteissa siirtolaisten kanssa. Itävaltalainen Proly, ruhtinas Kaunitzin äpäräpoika, joka giljotinoitiin viime kuussa, oli teidän ystävänne. Te olette levitellyt Yhteishyvänvaliokunnan salaisuuksia ja toimittanut tärkeitä papereja ulkomaitten hoveihin. Vastoin lakia olette te ottanut vastaan ja kätkenyt luoksenne entisen sotakommissarion Catus'n, joka on syytteessä siirtolaisuudesta ja kapinanhankkeista. Te olette mennyt julkeudessanne niin pitkälle, että olette vaatinut hänen vapauttamistaan ja puolustanut häntä Lepelletier'n jaostossa, jossa hänet vangittiin.
HERAULT
Lukuunottamatta yhtä kohtaa — valtionsalaisuuksien kavaltamista, minkä minä jyrkästi kiellän ja minkä minä uhallakin vaadin teidän todistamaan, on kaikki muu aivan oikein. Minä tunnustan sen avoimesti.
PRESIDENTTI
Minkä selityksen te annatte siitä?
HERAULT
Ei mitään selitystä. Minulla oli ystäviä. Ei mikään valtiomahti voi estää minua pitämästä heistä ja auttamasta heitä hädässä.
PRESIDENTTI
Te olette ollut konventin puhemies. Teidän olisi tullut antaa kansakunnalle esikuva lainkuuliaisuudesta.
HERAULT
Minä annan sille esikuvan kuinka kuollaan velvollisuuden tähden.
PRESIDENTTI
Onko siinä kaikki, mitä teillä on sanottavaa?
HERAULT
Kaikki.
FOUQUIER
Mennään seuraavaan, Herman!
KANSANJOUKKO
Se on Desmoulins… Desmoulins… Camille, Camille…
(Sitten äkkiä hiljaisuus.)
PRESIDENTTI
Nimenne, etunimi, asema.
CAMILLE (hyvin levottomana)
Lucie-Camille-Simplice Desmoulins, kansanedustaja konventissa.
PRESIDENTTI
Minkä ikäinen?
CAMILLE
Saman ikäinen kuin sankylotti Jesus, kun hänet uhrattiin: kolmekymmentä kolme vuotta.
PRESIDENTTI
Teitä syytetään tasavallan herjaamisesta. Te olette häpäissyt valtion toimia, ja verrannut tätä kunniakasta aikaa, jossa me elämme; Rooman keisarien riettauksiin. Te olette herättänyt uudelleen eloon ylimysten toiveet, kiihoittanut kansassa epäuskoa pakkotoimenpiteiden välttämättömyyteen, häirinnyt kansallisen puolustuksen työtä. Petollisella inhimillisyydellä, minkä teidän varhaisempi luonteenne paljastaa, olette te tahtonut avata vankilat epäluulonalaisille hukuttaaksenne tasavallan vastavallankumouksen kostontulvaan. — Mitä teillä on siihen vastattavana?
CAMILLE (hyvin hämmentyneenä, koettaen vastata, änkyttää ja vie käden tuskaisesti otsalleen. Hänen ystävänsä katsovat häneen rauhattomina.)
Minä pyydän oikeusistuinta suomaan anteeksi. Minä en tiedä mikä minun on. Minä en voi puhua.
PRESIDENTTI
Te tunnustatte tehneenne mistä teitä syytetään?
CAMILLE
Ei, en.
PRESIDENTTI
Siis, puolustautukaa.
CAMILLE
Minä en voi. Suokaa anteeksi, äkillinen heikkous.
(Hänen ystävänsä tunkeutuvat hänen ympärilleen. Hän on istuutunut, huohottaa ja pyyhkii otsaa nenäliinallaan. Presidentti kohauttaa olkapäitään.)
FOUQUIER
Tunnustatko vai etkö?
PHILIPPEAUX
Lukekaa mihin te nojaatte syytöksenne!
DANTON
Niin, lue ne, uskalla lukea ne kansalle, niin se saa päättää, kummallako puolen ovat sen ystävät!
PRESIDENTTI
Minä olen maininnut ne kyllin selvästi. Ei ole sopivaa nostaa uudelleen hälinää niin vaarallisista sanoista.
DANTON
Vaarallisista kenelle? Rosvoille itselleen?
(Uteliasta ja tyytyväisiä liikehtimisiä kansanjoukossa.)
FOUQUIER
Tämä komedia on edeltäkäsin valmistettu, antaa mennä eteenpäin.
CAMILLE
Minä häpeän… minä pyydän teiltä kaikilta anteeksi… Mutta minä en ole nukkunut useampaan yöhön. Ne väärät syytökset, joiden uhriksi minä olen joutunut, ovat hämmentäneet mieleni, minä en ole oman itseni herra ja puhun huonosti. Antakaa minulle hetkinen hengähdysaikaa: minua pyörryttää.
FOUQUIER
Me emme voi hukata aikaa.
DANTON
Millä kellonlyömällä olet sinä sitten sitoutunut antamaan meidän päämme? Etkö sinä voi odottaa, pyöveli?
PHILIPPEAUX
Sinä saat odottaa Desmoulins'iä. Teillä ei ole vielä oikeutta murhata ihmisiä kuulematta heitä.
FABRE
Sinä tiedät, että hän on herkkä ja tahdot käyttää hyväksesi hänen tilapäistä heikkouttaan murhataksesi hänet: sitä sinä et tee niinkauan kuin me elämme.
HERAULT (ivallisesti)
Se on keisari Commoduksen kaksintaistelutapaa ratsuväenmiekalla korkkipäistä florettia vastaan.
PRESIDENTTI
Hiljaa!
KAIKKI NELJÄ
Ole itse hiljaa, pyöveli! Kansa, suojele meidän oikeuksiamme, puolustautumisen pyhää oikeutta!
(Kansa liikehtii.)
DANTON (tarttuen Desmoulins'iä käsiin)
No niin poikaseni, karkaise luontosi.
CAMILLE (yhä vielä raukeana, mutia jälleen itsensä halliten, puristaa
Dantonin kättä, hymyilee hänelle ja nousee)
Kiitos, ystävät, minun käsittämätön heikkouteni menee ohi. Teidän ystävyytenne antaa minulle uutta voimaa. — Kas siinä on mitä teillä julmureilla ei koskaan tule olemaan: ystäviä sellaisia kuin nämä! — Te syytätte minua siitä että minä olen sanonut vapaasti ajatukseni? Minä luen sen itselleni kunniaksi. Uskollisena sille tasavallalle, jonka minä olen perustanut, pysyn minä vapaana, maksoi mitä maksoi. Minä olen häväissyt vapautta, sanotte te? Minä olen sanonut, että vapaus se on onnea, se on järkeä, yhdenvertaisuutta, oikeutta. Siinä ovat herjaukseni! Kansa, päätä siitä millaisia kiitossanoja he vaativat.
(Hyvähuutoja.)
PRESIDENTTI
Älkää kääntykö kansan puoleen.
CAMILLE
Kenen puoleen pitäisi minun sitten kääntyä? Ylimystönkö? Minä olen kaivannut laupeudenvaliokuntaa; minä olen tahtonut, että kansa vihdoinkin saisi nauttia vapaudestaan, jonka se näyttää valloittaneen vain sitä varten, että kourallinen lurjuksia saisi vihankaunansa tyydytetyksi. Minä olen tahtonut, että ihmiset tekisivät lopun riidoistaan ja että rakkaus liittäisi heidät veljellisesti suureksi yhteiseksi perheeksi. Mutta tämäntapaiset toivomukset näkyvät olevan rikos. — Vaan minä, minä nimitän rikokseksi sitä raivoisaa politiikkaa, joka alentaa kansakuntaa, joka häväisee kansan maineen pakottaessaan sen pistämään kätensä viattomien vereen koko maailman silmien edessä.
(Liikuntoa. — Kansanjoukko seuraa D:n sanoja intohimoisen tarkkaavasti.)
PRESIDENTTI
Te ette ole syyttäjä, vaan syytetty.
CAMILLE
No hyvä, minä syytän itse itseäni, jos niin tahdotte, syytän siitä, etten ole aina ajatellut niinkuin tänään. Minä olen liian kauan uskonut vihaan, taistelun hehku on minut eksyttänyt, minä olen itse tehnyt liian paljon pahaa. Minä olen lietsonut kostonhalua, minun kirjoitukseni ovat toisenkin kerran teroittaneet mestauskirvestä. Minun sanani on saattanut täällä viattomia turmioon: siinä on minun rikokseni, minun todellinen rikokseni, joka tekee minut teidän kanssarikollisiksenne ja jonka minä tänään saan sovittaa.
PRESIDENTTI
Kenestä te puhutte?
FOUQUIER
Kenen kuolemaa sinä valitat?
PHILIPPEAUX
Ole vaiti, Desmoulins!
FABRE
Siinä on ansa. Varo itseäsi!
DANTON
Suu poikki, perhanan poika!
CAMILLE
Minä puhun girondisteista.
(Hälinää joukossa.)
DAVID
Hän tunnustaa, hän tunnustaa!
PRESIDENTTI
Syytetty myöntää itse että hän on ollut osallisena Brissotistien salajuonessa.
CAMILLE (kohauttaa olkapäitään)
Minun julkaisemani Brissot'n paljastushan se saattoi heidät tuomiolle.
FOUQUIER
Mutta sinä kadut sitä nyt?
CAMILLE (vastaamatta)
Oi, toverini! minä sanon teille niinkuin Brutus Cicerolle: »Me pelkäämme liiaksi kuolemaa ja karkoitusta ja köyhyyttä. Nimium timemus mortem et exilium et paupertatem». Onko tämä elämä tosiaan sen arvoista, että me pidennämme sitä kunniamme kustannuksella? Meidän joukossamme ei ole ketään, joka ei olisi jo ehtinyt elämän vuorenhuipulle. Meillä on jälellä vain laskeutuminen alas tuhansien kuilujen poikki, joita ei syrjäisinkään ihminen voi välttää. Ja se laskeutuminen ei tarjoa meille mitään näköaloja, jotka eivät olisi tarjoutuneet tuhat kertaa suloisempina tuolle Salomolle, joka seitsemän sadan vaimonsa keskellä, kaiken onnen yltäkylläisyydessä lausui: »Minä olen huomannut, että kuolleet ovat onnellisempia kuin elävät ja että onnellisin on se, joka ei koskaan ole syntynyt.» (Istuutuu.)
DANTON
Houkkio! sinä saat meiltä päät poikki! (Hän syleilee häntä.)
(Dantoniille tullaan huomauttamaan, että hänen vuoronsa on tullut. Hän nousee ja käy oikeudenpöytää kohti. Kuohu käy kansanjoukossa, liikettä ja hälinää.)
PRESIDENTTI (Dantonille)
Syytetty, teidän nimenne, etunimi, ikä, asema ja olinpaikka.
DANTON (jylisevällä äänellä)
Olinpaikkako? Hetikohta olemattomuus. Nimenikö? Pantheonissa, kuolemattomien joukossa!
(Liikuntaa kansajoukossa ja hyväksyvää hälinää; sitten
äkkiä syvä hiljaisuus presidentin sanojen jälkeen.)
PRESIDENTTI
Te tunnette lain: vastatkaa kunnollisesti.
DANTON
Minä olen Georges-Jaques Danton, kolmekymmentäneljä-vuotias, syntynyt
Arcis-sur-Aube'issa, asianajaja, edustaja kansankonventissa, asun
Parisissa, rue de Cordelierllä.
PRESIDENTTI
Danton, kansalliskonventti syyttää teitä siitä, että te olette ollut salaliitossa Mirabeau'n ja Dumouriez'n kanssa, te olette tuntenut heidän vapauttavainoovat suunnitelmansa ja salaisesti kannattanut niitä.
(Danton räjähtää jyrisevään nauruun. Kansanjoukko väänteleikse naurusta. Iloisuuden voima ravistelee koko kansanjoukkoa.)
(Hämmästyneet tuomarit, kansa ja itse syytetytkin koukistuvat katsomaan häntä ja heihin tarttuu hänen naurunsa. Koko sali kaikuu naurunpuuskista. Danton lyö nyrkkinsä kaiteeseen.)
DANTON (nauraen)
Vapaus vehkeilee vapautta vastaan! Danton vehkeilee Dantonia vastaan. — Lurjukset!… Katsokaa minua suoraan naamaan. Vapaus, se on täällä. (Hän ottaa päänsä käsiensä väliin.) Se on muokannut ankaran jälkensä tähän naamatauluun, näihin silmiin on se sytyttänyt tulivuorilieskansa. Se on tässä äänessä, jonka mylvinä saa tyrannien palatsit järkkymään. Ottakaa minun pääni ja naulitkaa se tasavallan kilpeen. Se on vielä sittenkin Medusan tavoin saava vapauden viholliset pakahtumaan pelosta.
PRESIDENTTI
Minä en ole pyytänyt teitä pitämään mitään ylistyspuhetta itsellenne, vaan esittämään puolustuksenne.
DANTON
Minun laiseni mies ei puolusta itseään: minun tekoni puhuvat itse puolestaan. Minulla ei ole mitään puolustettavana, ei mitään selitettävänä. Minun elämässäni ei ole mitään kätkettyä. Minä en ympäröi itseäni millään salaperäisyyksillä elääkseni huoruudessa vanhan akan kanssa, kuten Robespierre. (Joukko nauraa.) Minun oveni on selkoselällään. Ei ole mitään verhoja vuoteeni edessä, koko Ranska tietää milloin minä juon ja milloin rakastelen. Minä olen kansanmies: minun paheeni ja hyveeni kuuluvat kansalle. Minä en kätke siltä mitään. Minä näyttäydyn maailmalle apposen alastomana.
DAVID
Senkin Sardanapal! Katsokaa sitä iletystä!
PRESIDENTTI
Danton, tuo röyhkeä puhe on loukkaus oikeutta vastaan. Teidän sanojenne siivottomuus osottaa teidän sielunne alhaisuutta. Sävyisyys on viattomuuden merkki samoinkuin uhkarohkeus rikoksen.
DANTON
Jos uhkarohkeus on rikos, minä syleilen rikosta, presidentti, minä suutelen sitä keskelle suuta ja jätän hyveen sinulle: Faaraon laihat lehmät eivät koskaan ole herättäneet kateuttani. Minä rakastan uhkarohkeutta ja kerskaan siitä: uhkarohkeutta, jolla on väkevä syleily ja paisuvat rinnat, joista sankarit juo. Vallankumous on uhkarohkeuden tytär. Se se saattoi Bastiljin sortumaan. Se se ajoi minun ääneni kautta liikkeelle Parisin rahvaan kuningasvaltaa vastaan. Se se minun nyrkkini kautta tarttui Ludvigin katkaistun pään suuriin korviin ja heitti sen tyranneja ja heidän jumalaansa vasten naamaa.
(Hyvähuuloja ja liikuntoa kansanjoukossa.)
PRESIDENTTI
Kaikki nuo voimasanat eivät hyödytä mitään. Minä pyydän teitä palaamaan niihin syytöksiin, joita teitä vastaan on tehty, ja vastaamaan niihin täsmällisesti, poikkeamatta asiasta.
DANTON
Minua syytetään, sanotte te! Missä ne ovat, minun syyttäjäni? Tulkoot esiin, niin minä heitän heidän niskaansa sen häpeän, jonka he ansaitsevat.
(Suurin osa kansaa hälisee hyväksyvästi, David ja hänen puoluelaisensa panevat vastaan.)
PRESIDENTTI
Vielä kerran, Danton, te loukkaatte kansanedustusta, oikeusistuinta ja riippumatonta kansaa, jolla on oikeus vaatia tiliä teidän teoistanne.
DANTON
No minä siis myönnyn puolustautumaan, minä seuraan Saint-Just'in laatimaa kannetta… Selaillessani tätä kauhujen listaa, tunnen minä olemukseni vapisevan!… Minä myynyt itseni Mirabeau'lle, Orléans'ille, Dumouriez'lle! Minä, joka olen aina taistellut heitä vastaan. Minä vastustin Mirabeuan suunnitelmia, kun luulin niitä vapaudelle vaarallisiksi. Minä puolustin Marat'ta häntä vastaan. Minä kävin Dumouriez'n luona vain vaatiakseni häneltä tiliä niistä miljoonista, jotka hän oli tuhlannut. Minä aavistin hänen aikeensa ja estääkseni ne, minä mairittelin sen houkkien turhamielisyyttä. Olisiko hänet pitänyt saattaa ahtaimmilleen, kun hänellä oli käsissään tasavallan pelastus? Kyllä, minä lähetin Fabre'in hänen luokseen — niin, minä lupasin, että hänestä tulisi ylipäällikkö, mutta minä annoin samalla Billaud'n tehtäväksi valvoa häntä läheltä. Soimataanko minua siitä, että minä valehtelin kavaltajalle? Minä olen tehnyt paljon pahempia rikoksia isänmaan vuoksi. Valtakuntaa ei pelasteta papillisin hyvein. Kaikki rikokset, kaikki, olisin minä koukistumatta kantanut näillä harteillani, jos olisi ollut pelastettava teidät, teidät kaikki, tuomarit, kansa, te katalat petturitkin, jotka minua syytätte!… (Liikehtimistä kansanjoukossa.) Minä vehkeilemässä kuningasvallan kanssa! Niin, minä muistan tosiaan aiheuttaneeni uuden yksinvallan perustamisen elokuun 10:nä p:nä, federalistien voiton toukokuun 31 p:nä, preussilaisten voiton Walnyn luona!… Minun syyttäjäni! tuotakoon ne esiin! Minä pyydän saada puhua niille lurjuksille, jotka tuhoavat tasavallan. Minulla on tärkeitä asioita paljastettavana; minä pyydän, että minua kuunnellaan.
(Kansa: »oikein», »niin», niin, j.n.e.)
DAVID
Turhaa juttua! Pää säkkiin!
PRESIDENTTI
Nuo sopimattomat purkaukset voivat vain pahentaa teidän asiaanne. Teidän syyttäjänne nauttivat yleistä kunnioitusta. Puhdistakaa itsenne ensin: syytetty ei ansaitse luottamusta ennenkuin hän on poistanut päältään ne epäilykset, jotka riistävät kaiken arvon hänen ilmiannoiltaan. — Teidän tasavaltalaisuutenne ei ole yksin kyseessä, koko teidän luonnettanne syytetään, teidän häpeällisiä tapojanne, teidän irstauttanne, teidän tuhlaavaisuuttanne, teidän nylkemisiänne ja kiristyksiänne.
DANTON
Älä anna pursuta itseäsi tyhjäksi yhdellä kertaa! Tukitse kaunopuheisuutesi tynnyri. (Naurua joukosta.) Vuodata sitä pisara pisaralta, ettei mitään hukkaantuisi. — Mistä minua syytetään? — Siitäkö, että rakastan elämää ja nautin siitä? Totisesti, minä rakastan sitä. Kaikki Arras'n ja Geneveen pedantit eivät koskaan pysty tukahuttamaan sitä iloa, joka kuohuu Champagne'in maassa, paisuttaen viininrypäleiden nuput ja ihmisten halut. Pitäisikö minun punastua voimaani? Mitä te valitatte. Tämä voima se on pelastanut teidät. Sitä riittää kuinka moneen syleilyyn tahansa. Vai onko nautinto pannaanjulistettu teidän asetuksissanne? Onko Ranska tehnyt siveyslupauksen? Olemmeko me joutuneet erään nyreän maisterin patukan alle vai pitääkö meidän siksi että eräältä vanhalta ketulta on häntä katkaistu, menettää oma häntämme meidänkin?
(Pitkää äänekästä naurua.)
PRESIDENTTI
Teitä syytetään siitä, että te olette kavaltanut omaksi eduksenne osan rahoja, joita valtio oli teille uskonut — te olette käyttänyt salaisia rahastoja omiin huvituksiinne: te olette nylkenyt Belgiaa ja tuonut Brüsselistä kolme kärryllistä saaliinanne.
DANTON
Minä olen jo vastannut noihin typeriin syytöksiin. Kun minä olin vallankumousministerinä, jätettiin minulle 50 miljoonaa — minä myönnän sen; minä olen tarjoutunut tekemään siitä tarkan tilin. Cambon antoi minulle 400,000 livreä salaisiin menoihin. Niistä olen minä kuluttanut 200,000 virallista tietä ja jättänyt avoimen valtakirjan Fabre'ille ja Billaud'lie. Nämä rahastot ovat olleet ne vipuset, joilla minä olen nostanut maaseudun liikkeelle. — Mitä tulee siihen naurettavaan juttuun arkkiherttuattaren servieteistä, jotka minä muka olisin tuonut Belgiasta poistettuani niistä merkit, niin pidetäänkö minua nenäliinanvarkaana? Minun matkalaukkuni on avattu Béthune'issä ja sen sisällöstä laadittu pöytäkirja; siinä ei ollut muuta kuin minun pitovaatteeni ja flanellinen korsetti. (Naurua.) Loukkaako se korsetti kenties Robespierren kainoutta? (Naurua.) Siitäkö minua syytetään?
PRESIDENTTI
Todisteena teidän ryöstötoiminnastanne on se tuhlaavainen elämä, jota te olette jo kaksi vuotta viettänyt ja johon teidän keskinkertainen varallisuutenne ei olisi antanut tilaisuutta, jollette te olisi höystänyt sitä valtion kustannuksella.
DANTON
Niillä rahoilla, jotka minä sain myydessäni asianajotoimistoni, ostin minä talon Arcis'in piirissä ja varasin äidilleni, apelleni ja sille kunnon kansalaisettarelle, joka on minua imettänyt, vanhuudenturvan. Ne summat eivät nouse yli minun toimeni hinta-arvon ennen vallankumousta. Mitä tulee minun elämääni Parisissa ja Arcis'issa on mahdollista, etten minä ole aina mukautunut pikkumaiseen säästäväisyyteen. Minä en pakoita vieraitani tyytymään Duplay-muorin rehuliemeen. (Naurua.) Minä en osaa kitsastella. Ettekö te häpeä sättiä Dantonia siitä mitä hän syö ja juo? Inhottava tekopyhyys uhkaa saastuttaa koko kansan, — tekopyhyys, joka punastuu luonnollista, pelästyy voimaa ja peittää silmänsä jokaisen vapaan eleen edessä. Kielteiset hyveet saavat korvata kaikkia muita. Kun vain jollakin on huono vatsa ja tylsyneet vaistot, kun hän vain elää pienellä juustonpalasella ja nukkuu ahtaassa vuoteessa, sanotte te häntä lahjomattomaksi ja se sana suo hänelle erikoisvapauden: hänen ei tarvitse olla rohkea eikä älykäs. Minä halveksin noita vähäverisiä hyveitä. Hyve on olla suuri itselleen ja isänmaalle. Kun teillä on onni nähdä suuri mies keskellänne, älkää näykkikö hänen leipäänsä. Tarpeet, intohimot, uhraukset, kaikki on hänessä rakennettu toisin mitoin kuin muissa. Akilles söi häränselän ateriakseen. Jos joku Danton kaipaa runsasta ravintoa ruokkiakseen sulatusuuniaan, heittäkää sitä hänelle tekemättä laskuja: täällä roihuaa palo, jonka liekit suojelevat teitä niitä villipetoja vastaan, jotka väijyvät tasavaltaa.
(Hyväksyviä liikkeitä.)
DAVID
Aasi! Miten mylvii! Kumpa läkähtyisi.
PRESIDENTTI
Te tunnustatte siis ne haaskaukset, joista teitä syytetään?
DANTON
Sinä valehtelet, minä olen juuri kieltänyt ne. Minä olen elänyt yltäkylläisesti, kunniallisesti, säästäväisesti vaan en saiturillisesti minulle uskotuilla summilla. Minä olen antanut Dantonille, mikä Dantonille kuului. Kutsukaa tänne ne todistajat, joita minä olen pyytänyt, ja me selvitämme kaikki epäilyt. Häilyvät syytökset ja vastaukset eivät kelpaa. Vain tarkka, kohta kohdalta selvittävä tutkimus on tekevä lopun tästä oikeudenkäynnistä. Missä ovat nuo todistajat? Miksi vitkastellaan niiden kutsumista?
ÄÄNIÄ KANSANJOUKOSTA
Todistajat!
DAVID (naapurilleen)
Pidätkö suusi kiinni! Varo itseäsi. Sinä puolustat kavaltajia? Katso, ettei päätäsi panna riippumaan!
PRESIDENTTI
Teidän äänenne väsyy, Danton, levätkää.
DANTON
Ei tee mitään, minä voin jatkaa.
PRESIDENTTI
Hetken perästä te puhutte tyynemmin.
DANTON (raivoissaan)
Minä olen tyyni! — Minun todistajani! Kolme päivää olen minä pyytänyt tätä eikä ketään vielä ole kutsuttu. Minä vaadin yleistä syyttäjää selittämään koko kansan kasvojen edessä, miksi minulta kielletään oikeus.
USEAMPIA ÄÄNIÄ
Todistajat!
FOUQUIER-TINVILLE
Minä en ole vastustanut heidän kutsumistaan enkä tee sitä nytkään.
DANTON
No, kutsu heidät sitten — kaikkihan tapahtuu sinun käskystäsi.
FOUQUIER-TINVILLE
Minä siis julistan sallivani, että todistajat kutsutaan — ei kuitenkaan niitä kansankonventin jäseniä, joihin syyttäjät ovat viitanneet, sillä syyte on lähtenyt koko kansalliskokouksesta ja olisi naurettavaa vaatia teidän omia syyttäjiänne myötävaikuttamaan teidän puolustukseenne, etenkin juuri kansanedustajia, ylimmän vallan hoitajia, jotka ovat tilivelvollisia ainoastaan kansalle.
HERAULT
Oo, oivallista jesuiittapeliä!
(Hän nauraa Fabre'in kanssa.)
DANTON
Minun toverini voivat siis murhata minut, ja minun ei sallita lannistaa murhaajiani?
FOUQUIER-TINVILLE
Uskallatko sinä herjata kansan eduskuntaa.
PHILIPPEAUX
Olemmeko me siis täällä vain muodon vuoksi. Meidät tahdotaan pakottaa näyttelemään vain mykkää osaa?
CAMILLE
Kansa, sinä kuulet sen! He pelkäävät totuutta. He kavaltavat todisteita, jotka kukistaisivat heidät.
(Liikettä.)
PRESIDENTTI
Älkää kääntykö kansan puoleen.
PHILIPPEAUX
Kansa on meidän ainoa tuomarimme; te ette ole mitään ilman sitä.
(Hyväksymisiä.)
CAMILLE
Minä vetoan konventtiin!
DANTON
Te tahdotte panna meille kapulan suuhun. Vaan se ei tule onnistumaan.
Minun ääneni on järisyttävä Parisia sen sisälmyksiä myöten. Valoa!
Valoa!
KANSANJOUKKO
Valoa! (Joukon kiihtymys, joka on kasvanut pelottavassa crescendossa Dantonin ensi vetoomuksesta todistajiinsa, purkautuu hälinän ja hyvähuutojen myrskyksi, joka peittää kaikki sanat.)
PRESIDENTTI
Hiljaa!
KANSA
Todistajat! (Kaikki samassa raivokkaassa rytmissä.) todistajat! Todistajat! (David'ia ja hänen ystäviään, jotka vastustavat, kolhitaan pahasti. Tuomarit ovat peloissaan.)
FOUQUIER-TINVILLE
On saatava loppumaan tämä pahennusta tuottava sanasota — minä kirjoitan konventtiin ja ilmoitan pyyntönne: me tulemme tottelemaan sitä.
(Kansa ilmaisee hyväksymistään. Fouquier ja Herman neuvottelevat
keskenään, kirjoittavat, lukevat hiljaa mitä ovat kirjoittaneet.)
CAMILLE (innoissaan)
Asia on voitettu.
DANTON
Me masennamme ne lurjukset — te saatte nähdä ne luhistuneina, nenät omissa tunkioissaan. (Vähän naurua. Keskustelua ja väittelyä kansanjoukossa.) Jos Ranskan kansa on mitä sen tulee olla, on minun vielä pakko pyytää heille armoa.
PHILIPPEAUX
Armoa niille, jotka tahtovat meidän kuolemaamme.
CAMILLE (hilpeästi)
Pyh! me nimitämme Saint-Justin koulunopettajaksi Blerancourtiin ja
Robespierre'in kirkonisännäksi Saint-Omer'iin. (Vähän naurua.)
HERAULT (kohauttaa olkapäitään)
Ne ovat parantumattomia. Ne eivät jätä toivoaan vielä pyövelinkärryissäkään.
DANTON
Mitä typeriä elukoita! Syyttävät Dantonia ja Desmoulins'ia tasavallan vastustamisesta. Barère kai on oikea patriootti tätä nykyä, vai mitä? Ja Danton aristokraatti?
(Naurua ryhmässä, jonka puoleen Danton puhuu, ja valamiesten kesken.)
Ranska ei vielä pitkiin aikoihin opi nielemään niin karkeita valeita.
(Eräälle valamiehelle.) Luuletko sinä, että me olemme salavehkeilijöitä? Näettekö, hän nauraa, hän ei sitä usko. Pankaa pöytäkirjaan, että hän nauroi.
FOUQUIER (keskeytyen työstään)
Minä pyydän teitä lopettamaan nuo yksityiskeskustelut. Laki ei sitä salli.
DANTON
Sinä tahdot opettaa isällesi miten lapsia tehdään. (Naurua ja hilpeää hälinää koko ajan kuin Danton puhuu ystäviensä kanssa.) Minä se olen antanut perustaa tämän tuomioistuimen — minun kai pitäisi tuntea se.
CAMILLE
Minä alan jälleen tuntea valon ihanuuden. Äsken se näytti minusta sammuneelta ja kuolleelta kuin haudassa.
DANTON
Ei valo, vaan sinä olet saanut entisen värisi. Äsken sinä olit haikean näköinen.
CAMILLE
Minä häpeän heikkouttani. Minun ruumiini on raukkamainen.
DANTON
Senkin vehkeilijä! sinä tahdoit vain päästä naisten suosioon. Se onnistui. Katsos tuota tyttöä tuolla, kuinka hän hyväilee sinua silmillään.
HERAULT (lempeästi)
Ystävä-raukkani, minun käy teitä sääliksi.
DANTON
Kuinka niin, kaunis poika?
HERAULT
Te kaupittelette karhun nahkaa ja teidän omanne on jo mennyttä.
DANTON
Minunko nahkani? Niin, minä tiedän, sillä on halukkaita ottajia. Saint-Just himoitsee sitä. No niin, tulkoon ottamaan sen. Jos hän onnistuu, saa hän kernaasti tehdä siitä maton vuoteensa viereen.
HERAULT
Mitä hyödyttää häärätä?
(Hän kohauttaa olkapäitään ja vaikenee. Sillaikaa on Fouquier kirjoittanut kirjeen, jonka vartija ottaa ja vie poistuessaan.)
PRESIDENTTI
Odotellessamme konventin vastausta me jatkamme kuulustelua.
(Santarmit käskevät syytetyt paikoilleen istumaan. Philippeaux'lle.)
Teidän nimenne, etunimenne, asemanne.
PHILIPPEAUX
Pierre-Nicolas Philippeaux, tätä ennen tuomari la Mans'in presidiali-oikeudessa, kansanedustaja konventissa.
PRESIDENTTI
Ikänne?
PHILIPPEAUX
Kolmekymmentä viisi vuotta.
PRESIDENTTI
Te olette koettanut herpaista kansallista puolustusta ollessanne valtion lähettinä Vendée'ssa. Te olette koettanut saattaa Yhteishyvänvaliokunnan huonoon huutoon häpäisevillä parjauskirjoituksilla. Te olette ollut osallisena Dantonin ja Fabre'in salaliitossa kuningasvallan palauttamiseksi.
PHILIPPEAUX
Minä olen saattanut närkästyneen yleisön tietoon muutamien kenraalien rosvoukset. Se oli minun velvollisuuteni ja sen minä olen täyttänyt.
PRESIDENTTI
Teidän velvollisuutenne oli, — siinä leppymättömässä taistelussa, jolla Ranska on lunastettu — jännittää kansallisen toimintakyvyn kaikki joustimet. Te olette lyönyt ne rikki.
PHILIPPEAUX
Ronsin ja Rossignol häpäisevät ihmiskuntaa.
DAVID
Siinä on Vendéelainen.
FOUQUIER-TINVILLE
Sinä et ollut edustamassa ihmiskuntaa, vaan isänmaata.
PHILIPPEAUX
Minun isänmaani on ihmiskunta.
(Muutamia hyvähuuloja ja useita vastalauseita.)
PRESIDENTTI
Nuo Rossignolin murskaamat rojalistit, joita te niin säälitte, kunnioittivatko ne ihmisyyttä?
PHILIPPEAUX
Mikään ei voi puolustaa rikosta.
FOUQUIER-TINVILLE
Voitto.
DAVID
Bravo, Fouquier! — Niin, niin, bravo!
PHILIPPEAUX
Syyttäjä, minä syytän sinua.
CAMILLE
Kuulkoon kansa nuo katalat sanat.
FOUQUIER-TINVILLE (kohauttaen harteitaan)
Kansa tuomitkoon.
(Kansassa on eri mieliä; se on osottanut hyväksymistään
Fouquier'lle ja hälisee äänekkäästi.)
DANTON (hiljaa Desmoulins'ille)
Suu kiinni, hölmö! sinä heität kiviä minun puutarhaani.
CAMILLE (ihmeissään)
Kuinka niin?
DANTON
Minähän olen sanonut paljon toisenmoisempaa kuin se.
PRESIDENTTI (Westermannille)
Syytetty, nouskaa ylös.
WESTERMANN
Minäkö nyt? Tuhat tulimmaista! eteenpäin!
PRESIDENTTI
Nimenne?
WESTERMANN
Sen sinä tiedät hyvin.
PRESIDENTTI
Nimenne!
WESTERMANN (kohauttaen olkapäitään)
Pöyhkeilijät!… Kysy kansalta.
PRESIDENTTI
Te olette François Joseph Westermann, syntyisin Elsassista, brigadikenraali. Neljäkymmentä kolme vuotta vanha. Teistä piti tulla tämän salaliiton miekka. Danton kutsutti teidät Parisiin johtamaan vastavallankumouksen sotajoukkoa. Te olette tehnyt itsenne syypääksi julmuuksiin armeijassanne. Te olette ollut syypäänä Chatillon'in tappioon. Yhteisneuvoin Philippeaux'n kanssa te olette koettanut kaataa maahan niitä isänmaanystäviä, joita teidän tehtävänänne oli puolustaa. — Teidän entisyytenne on sitäpaitsi surkuteltava. Teitä on kolmesti syytetty varkaudesta.
WESTERMANN
Sinä valehtelet, sika!
(Naurua.)
PRESIDENTTI
Minä annan viedä teidät takaisin vankeuteen oikeuden loukkaamisesta ja tuomita kuulematta teitä.
WESTERMANN
Viisitoistavuotiaana tulin minä sotamieheksi. Elokuun 10 p. johdin minä kansaa Tuileries'n valloituksessa. Minä tappelin Jemmapesin luona. Dumouriez jätti minut yksin Hollantiin, vihollisten keskeen — minä vein brigadini takaisin Antwerpeniin. Sittemmin olen ollut Vendée'ssa ja antanut Charette'in ja Cathelineau'n rosvoille paljon päänvaivaa. Savenay, Ancenis ja le Mans ovat saaneet lantaa heidän raadoistaan. Ne roistot syyttävät minua julmuudesta, niinkö? Ne eivät ole sanoneet kyllin: — minä olen ollut petomainen kaikille pelkureille. Tahdotaanko todisteita minua vastaan? Kas tässä: Pontorson'in luona annoin minä ratsuväkeni hyökätä pakenevien sotamiesteni kimppuun. Chatillon'issa halkaisin minä sapeliniskulla naaman raukkamaiselta upseerilta. Minä olisin antanut vaikka polttaa armeijani, jos sitä olisi tarvittu voiton saamiseksi… Minä olen hävittänyt maata, sanot sinä? Mitä se sinuun kuuluu? Te olette heikkomielisiä. Minä olen tehnyt sotilaan ammattiani — minä en ole kauppamies. Minun velvollisuuteni on puolustaa isäini maata, ja sen olen minä täyttänyt kolmenkymmenen vuoden aikana, säästämättä hikeäni tai vertani. Minä olen saanut seitsemän haavaa kaikki etupuolelle; yksi ainoa on tullut takaapäin: minun syytöskirjelmäni.
(Naurua ja hyvähuutoja.)
PRESIDENTTI
Te olette useamman kerran todistajien läsnäollessa lausunut julki herjaavia sanoja konventtia vastaan. Te olette uhannut haudata edustajat palatsin muurien alle.
WESTERMANN
Se on tosi. Minä vihaan sitä epäluuloista ja jaarittelevaa roskaväkeä, joka kahlehtii kaiken toimintakyvyn kateellisella typeryydellään. Minä olen sanonut, että konventti tarvitsisi muutaman luudanvedon ja että minä ottaisin kyllä vaivakseni raastaa pois roskatunkion.
(Naurua ja vastalauseita.)
FOUQUIER-TINVILLE
Sinä siis tunnustat salaliiton?
WESTERMANN
Mitä sinä jaarittelet salaliitosta? Minä olen ajatellut yksin ja toiminut yksin. Minä en ole kenenkään täällä olevien ystävä. Olen joskus pakissut Dantonin kanssa ja minä annan arvoa hänen tarmolleen, mutta hänkin on asianajaja eikä minulla ole luottamusta asianajajiin. Ranskaa ei pelasteta puheilla vaan miekoilla.
(Muutamia hyväksymisen ilmauksia ja useita vastalauseita. Muutamat alkavat apploodeilla, sitten suuttuvat enemmän kuin muut.)
PRESIDENTTI
Se riittää. Asia on selvä.
WESTERMANN
Giljotinoikaa minut! Giljotiinikin on miekanisku. Minä pyydän vain yhtä seikkaa: että minut pannaan selälleni, minä tahdon tehdä tapparalle rintamaa.
(Muutamia kättentaputuksia ja liikuntaa. Näkyy että joukko on
myötätuntoinen Westermannille, mutta se on varuillaan ja odottaa
silminnähtävästi alkuunpanoa toimiakseen, mutta sitä ei tule.)
(Vadier ja Billaud-Varenne tulevat sisään.. Fouquier nousee ja menee puristamaan heidän kättään. Hälinää kansanjoukossa: »vastaus, konventin vastaus».)
BILAUD-VARENNE (puoliääneen)
Ne lurjukset, nyt ne ovat satimessa.
VADIER (puoliääneen Fouquier'lie)
Tässä on se, mikä päästää teidät pulasta.
FOUQUIER-TINVILLE (samoin)
Sitä me tarvitsemme.
(Kuohuntaa — sitten syvä hiljaisuus. Fouquier lukee seisaallaan: molemmatkin konventin jäsenet asettuvat hänen sivulleen.)
FOUQUIER (lukien)
»Kuultuaan yhteishyvän ja yleisen turvallisuuden valiokuntain lähettämät tiedonannot, kansalliskonventti määrää vallankumous-oikeusistuimen jatkamaan oikeudenkäyntiä Dantonin ja muitten salaliitto-asiassa, ja on oikeuden esimiehen siinä käytettävä kaikkia lain myöntämiä keinoja arvovaltansa tehostamiseksi sekä tukahdutettava kaikki syytettyjen yritykset häiritä yleistä rauhallisuutta tahi ehkäistä oikeuden voittokulkua — sekä määrää samalla, että jokainen salaliittolaisuudesta haastettu, joka vastustaa tai herjaa oikeutta, on heti asetettava julkisen sanankäytön ulkopuolelle.»
(Yleinen hämmästys. Sitten äkkiä alkaa joukko äänekkäästi puhua, ja syytetyt, ensin kuin jähmettyneet, alkavat purkaa mieltään.)
CAMILLE
Kuinka alhaista! meidät kuristetaan.
PHILIPPEAUX
Ne eivät ole tuomareita, vaan teurastajia!
DANTON (Fouquier'Ile)
Sinä et ole lukenut kaikkea. On vielä muutakin. Vastaus! Vastaus meidän pyyntöömme.
PRESIDENTTI
Hiljaa!
FOUQUIER (jäätävän hiljaisuuden vallitessa)
Konventti saattaa tietoon seuraavan kirjeen, jonk komiteat ovat saaneet poliisiviranomaisilta, jotta oikeusistuin näkisi mikä tuho vapautta uhkaa. (Lukien:) »Parisin kommuuni. Me poliisidepartementin johtajat olemme eräältä Luxembourg-vankilan porttivahdilta saamamme kirjeen johdosta kiiruhtaneet vankilaan ja käskeneet puheillemme kansalaisen Laflotte'in, tasavallan entisen ministerin Firenzessä, noin viikko sitten siellä vangitun, joka on meille kertonut, että hän eilen illalla kello kuuden ja seitsemän välillä oli ollut kansalaisen kenraali Dillonin huoneessa ja oli mainittu Dillon silloin vetänyt hänet syrjään ja sanonut, että on noustava sortoa vastaan ja että ne jalot ja etevät miehet, jotka olivat tähän ynnä muihin vankiloihin suljettuina aikoivat liittyä yhteen, sekä että Desmoulins'in vaimo oli hänen käytettäväkseen jättänyt tuhat taaleria, joilla oli koottava kansaa häiritsemään vallankumoustuomioistuimen istuntoa — —»
(Kiihtymystä.)
CAMILLE (suunniltaan)
Ne roistot! heille ei riitä, että he murhaavat minut, he tahtovat vielä murhata vaimonikin! — (Hän repii tukkaansa.)
DANTON (näyttäen nyrkkiä Fouquier'lle)
Te konnat! Konnat! Ne ovat tekaisseet tämän salajuonen tuhotakseen meidät.
(Kansanjoukko hyväksyy ja paheksuu.)
FOUQUIER (jatkaa melusta huolimalla ja onnistuu uudelleen saamaan joukon mielenkiinnon puoleensa.)
— »Laflotte päätti uskotella olevansa samaa mieltä, paremmin päästäkseen salahankkeen perille. Dillon, joka kuvitteli liittäneensä hänet alhaiseen juoneensa, teki hänelle tarkan selon eri suunnitelmista. Laflotte asettautuu Yhteishyvänvaliokunnan käytettäväksi ilmoittaakseen sille yksityiskohdat…»
(Joukon kiihtymys peittää hänen äänensä.)
CAMILLE (kuin hulluna)
Pedot! Ihmissyöjät. (Rutistaa paperit, jotka hänellä on kädessään ja heittää Fouquier'ta päähän. — Kansalle:) Auttakaa! auttakaa!
(Kansassa äänekästä suuttumusta.)
DANTON (jylisten)
Kurjat murhamiehet, kytkekää meidät samalla tähän penkkiin ja pistäkää puukko kurkkuun!
KANSA (riemuissaan)
Hän läkähtyy! Hän kuohuu. Suurenmoista! Sitä ääntä!… Hyvä!
PHILIPPEAUX
Tyranniutta!
DANTON
Kansa, ne tappavat meidät, ne surmaavat sinut meidän kerallamme. Danton murhataan! Parisi, nouse, nouse!
WESTERMANN
Aseisiin!
(Hurjaa melua, johon kaikki äänet hukkuvat. Kuuluu töintuskin Dantonin mylvintä melun keskeltä. Hän syöksyy Vadier'tä kohti, jonka santarmit ja esimiehen pöytä erottaa hänestä, ja puristaa hänelle nyrkkiä. Joukko viheltää Vadier'lle, joka selkä koukussa antaa myrskyn mennä ylitse, ja pälyilee saliin ivallisella ja ilkeällä välinpitämättömyydellä.)
FOUQUIER (kalpeana ja hätäytyneenä molemmillekin konventin jäsenille)
Mitä tehdä? Minä hetkenä tahansa voi joukko syöstä kimppuumme.
BILLAUD
Ne rosvot!… Hanriot, käske tyhjentää sali.
VADIER
Se olisi taisteluhaaste ja kuka tietää olemmeko me vahvemmat.
FOUQUIER (joka on juuri katsonut ikkunasta)
Kansanjoukkoa on kokoontunut rantakadulle. Se voi murtaa portit.
DANTON
Kansa, me voimme kaiken, me olemme voittaneet kuninkaat, Euroopan sotajoukot. Taisteluun! Murskaksi tyrannit!
VADIER (Fouquier'lle)
Ennen kaikkea: toimita ne takaisin vankilaan. Saata tuo räyhääjä pois näkyvistä.
DANTON (näyttäen nyrkkiä Vadier'lie)
Katsokaa noita kurjia murhamiehiä; ne seuraavat meitä kuolemaan asti… Vadier! Vadier! Koira se! Koska tämä on ihmissyöjäin sotaa, niin tulkoot nyrkeillään riistämään minun henkeäni!
VADIER (Fouquier'Ile)
Syyttäjä, pane toimeen esivallan määräys.
FOUQUIER-TINVILLE (melu hiljenee, kun presidentti koputtaa pöytään)
Se kauhistava hävyttömyys, jolla syytetyt puolustautuvat, ne herjaukset ja uhkaukset, joita he julkeavat syytää tuomioistuinta vastaan, pakoittavat tämän ryhtymään tilanteen vakavuutta vastaaviin keinoihin. Minä pyydän siis, että kysymykset asetetaan ja tuomio julistetaan syytettyjen poissa ollessa.
(Mykkää hämmästystä ja liikettä. Kansan kiihko ja hälinä jatkuu sitten kohtauksen loppuun asti kuin jonkin kuumeen vallassa.)
PRESIDENTTI
Tuomioistuin on neuvotteleva siitä. Saattakaa syytetyt istumaan.
(Danton näyttää kuin ei hän ymmärtäisi, on tukahtumaisillaan ja päästää pedon ulvonnan.)
VADIER (puoliääneen)
Ulise ukkoseni, ulise! Sinä olet säkissä.
HERAULT (nousten ja pudistaen vaatteitaan)
Loppu tuli.
DANTON (sallii santarmien taluttaa hänet penkille ja luhistuu siihen murtuneena)
Mennyttä kalua!… (Hillitsee itsensä äkkiä keskellä rajuuden puuskaa.)
Hiljaa, Danton, hiljaa! Sinun kohtalosi on täytetty.
CAMILLE (huutaen)
Minä olen Robespierren ystävä! Minua ei voida tuomita…
WESTERMANN (Dantonille)
Estä toki tuota nautaa häpäisemästä itseään.
HERAULT (Desmoulins'ille)
No ystäväni, näyttäkäämme että osaamme kuolla.
DANTON
Me olemme eläneet kylliksi nukkuaksemme kunnian helmaan, — vietäköön meidät mestauslavalle!
CAMILLE
Oo, minun vaimoni! minun poikani. Minä en enää näe heitä koskaan! — ei, se on mahdotonta! Ystäväni, ystäväni, auttakaa!
PRESIDENTTI
Antakaa viedä syytetyt takaisin.
DANTON
Ole toki rauhallinen ja jätä tämä viheliäinen roskajoukko.
HERAULT (menee Fabre'in luo ikäänkuin hänellä olisi kiire saada asia loppumaan, odottamatta santarmeja, jotka ajavat syytettyjä pystyyn.)
Anna minulle käsivartesi, ystäväni: nyt loppuvat kipusi.
FABRE-D'EGLANTINE
Me olemme nähneet hyvän näytännön ennen kuolemaamme.
DANTON
Niin kyllä, Fabre, sinua loukkaamatta, siinä on näytelmä, joka pimittää sinun sepitelmäsi.
FABRE
Sinä et tunne minun viimeistäni; se on jotain se. Kun eivät vain hävittäisi käsikirjoitustani: minulla on kadehtijoita.
DANTON
Minä avaan haudan — Robespierre tulee pian minun jälestäni.
CAMILLE (takertuen penkkiin, josta santarmit koettavat irroittaa häntä.)
Minä en lähde! Auttakaa. Kansa, minä olen luonut tasavallan. Puolustakaa minua… Te ette vie minua tästä, julmurit! Kurjat murhaajat… Oh! Lucile Horace! rakkaani, rakkaani!
(Hänet viedään pois, hänen ulistessaan. Kansa on hyvin kuohuissaan, tahtoisi toimia, vaan ei uskalla; mutia tuntuu, että kuohu käy. Ääniä: »Ei, ei», »se on liikaa», »se on kurjaa», »raukka», »jättäkää hänet», »ei saa tuomita häntä».)
DANTON (ensin liikuttuu, sitten oikaistuen)
Kas niin, Danton, pois heikkous!
WESTERMANN (Dantonille)
Miksi et sinä käytä hyväksesi kansan kuohua? Sehän on valmis tappelemaan.
DANTON
Tuo roskajoukko! Joutaa hiiteen!… Se on täällä taputtamassa käsiään sille, joka voittaa. Minä olen liiaksi totuttanut sitä toimimaan niin.
WESTERMANN
Toimi siis!
DANTON
Liian myöhäistä. — Ja toiseksi: minä välitän viis. Tasavalta on hukassa: kuolen mieluummin itse ennen sitä.
WESTERMANN
Siinä nyt epäröintisi hedelmä! Olisit hyökännyt ennen Robespierre'iä!
DANTON
Vallankumous ei voi elää ilman meidän kahden päitä. Minä en olisi voinut puolustaa itseäni muuten kuin kuristamalla hänet. Rakastan enemmän vallankumousta kuin itseäni.
(Westermann menee.)
PHILIPPEAUX
Tule, Danton, on lohdullista kuolla niinkuin on elänyt.
DANTON
Minä olen tehnyt kaikkia rikoksia vapauden vuoksi. Minä olen sälyttänyt selkääni kaikki ne kauhistavat tehtävät, joita toisten tekopyhyys pakeni. Minä olen uhrannut kaikkeni vallankumoukselle, ja minä huomaan nyt hyvin, että se on ollut turhaa. Se portto on pettänyt minua; se uhraa minut tänään; se uhraa Robespierre'in huomenna; se antautuu ensimäiselle seikkailijalle, joka kiipee sen sänkyyn. — Mutta vähät siitä! Minä en kadu mitään; minä rakastan sitä porttoa ja iloitsen siitä että olen häpäissyt itseäni hänen tähtensä. Minä surkuttelen niitä kurjia raukkoja, jotka eivät ole saaneet lainkaan hieroa ihoaan vapauden hipiää vasten. Kun on kerrankin suudellut tuota jumalallista hutsua, voi mennä kuolemaan: silloin on elänyt.
(Menee Philippeaux'n kanssa.)
FOUQUIER-TINVILLE
Pyydän valamiehistöä lausumaan, onko se saanut tarpeelliset tiedot asioista.
PRESIDENTTI
Valamiehistö vetäytyy neuvottelemaan.
(Valamiehistö menee.)
(Kansanjoukko, aaltoilee rauhattomana, päättämättömänä ja huonotuulisena. — Ulkoa kuuluu Dantonin ääni ja kansan rähinää. — Yleisö tunkeilee ikkunoihin. Muutamia tuomioistuimen jäseniä samoin. Salissa olijat toistavat ulkoa kuuluvia sanoja, ensin puoliääneen, sitten kovemmin.)
FOUQUIER-TINVILLE
Melu alkaa. Meille tulee kuuma paikka.
VADIER
Meidän pitää estää noiden huutojen vaikutus valamiehiin. Mennään valaisemaan heitä.
(Menevät. Joukko protestoi Vadier'ta ja Fouquier'ta vastaan.).
PRESIDENTTI
Kansalaiset… tuomioistuimen pyhyys… kunnioitus oikeutta kohtaan…
(Melu peittää hänen äänensä.)
KANSA
Danton, Danton! Me tahdomme Dantonin! Danton vapaaksi!
PRESIDENTTI
Me olemme saarroksissa. Ne tekevät lopun meistä kaikista.
(Hän vetäytyy ovelle, käsi rivassa.)
(Raivostunut kansa särkee penkit ja valtaa tuomioistuimen, syytäen kuoleman uhkauksia.)
SAINT-JUST (tulee sisään)
(Joukko vaikenee äkkiä aristuneena. Saint-Just tarkastaa sitä hetken kylmin ja ankarin katsein. Joukko vetäytyy syrjään. Muutama hetki jäätävää hiljaisuutta. Sitten alkaa hälinä uudelleen, mutta vähemmän väkivaltaisena.)
VADIER (joka on tullut sisään Saint-Justin jälestä ja käyttää hyväkseen lyhyttä hiljaisuutta)
Kansalaiset, tasavallan elintarve- ja muonituskomitea…
(Joukko pakottaa hälisijät vaikenemaan.)
VADIER (jatkaa)
… saattaa yleisön tiedoksi että jauho- ja halkolähetys saapuu tänä iltana Bercy'n satamaan.
(Nousee suuri melu ja yleinen sekasorto. Joukko sysii ja tappelee päästäkseen ulos. Vain pieni määrä itsepäisen uteliaita jää odottamaan oikeusistunnon loppua.)
VADIER (katsoo poisvirtaavaa kansanjoukkoa, ivansekaisesti)
Sydän on hyvä, mutta vatsa on parempi.
(Valamiehistö palaa takaisin. Presidentin yksitoikkkoiset kysymykset hukkuvat hälinään. Vähitellen kuoleutuu häly kuulumattomiin ja Hermanin ääni kuuluu selvemmin. Tuomio julistetaan kuoleman hiljaisuudessa.)
PRESIDENTTI (valamiehistölle)
Kansalaiset, valamiehistö — on ollut olemassa salaliitto, jonka tarkoituksena on ollut häväistä kansan eduskuntaa, saattaa monarkia jälleen voimaan ja lahjomalla hävittää tasavaltainen hallitus. — Onko Georges Jacques Danton, asianajaja, kansalliskonventin jäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
VALAMIEHISTÖN ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Lucie-Camille-Simplice Desmoulins, asianajaja, konventinjäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Marie-Jean Herault Séchelles, syyttäjä, asianajaja, konventinjäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Philippe François Nazaire Fabre, lisänimeltään d'Eglantine, konventinjäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Pierre Nicolas Philippeaux, entinen tuomari, konventinjäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko François Joseph Westermann, brigadikenraali, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
FOUQUIER-TINVILLE
Minä vaadin, että lakia sovellutetaan.
PRESIDENTTI
Tuomioistuin julistaa siis, että Georges Jacques Danton, Lucie-Simplice Camille Desmoulins, Marie-Jean Herault Séchelles, Philippe François Nazaire Fabre, lisänimeltään d'Eglantine, Pierre Nicolas Philippeaux ja François Joseph Westermann ovat tuomitut kuolemaan, sekä määrää, että tämä tuomio on tuomioistuimen sihteerin ilmoitettava asianomaisille Conciergerie-vankilassa ja on se toimeenpantava tänä päivänä, germinalkuun 16:na, Vallankumoustorilla.
DAVID YSTÄVINEEN
Eläköön konventti!…
(Joukko hajaantuu. Ulkoa kaukaista hälinää, joki vähitellen häipyy pois. — Saint-Just, Vadier, Billaud-Varenne, jotka seisovat vielä etunäyttämöllä, katsovat toisiinsa, mykkinä ja liikkumattomina.)
VADIER
Se mädännyt kolossi on kaadettu maahan. Tasavalta voi jälleen hengittää.
BILLAUD (luoden ilkeän katseen Saint-Justiin)
Tasavalta ei ole vapaa, ennenkuin kaikki diktaattorit ovat saaneet loppunsa.
SAINT-JUST (katsoo kylmästi Vadier‘hen ja Billaud'hon)
Tasavalta ei ole vapaa ennenkuin kaikki saaliinhimoiset rosvot ovat saaneet loppunsa.
VADIER (nauraen ivallisesti)
Tasavalta ei ole vapaa, tasavalta ei ole puhdas ennenkuin tasavalta on saanut loppunsa.
SAINT-JUST
Aatteet eivät tarvitse ihmisiä. Kansat kuolevat, että Jumala eläisi.