I.
Näin pitkälle oli päästy muutamia vuosia takaperin, kun mediumit, spiritistit tai ehkä pikemmin itse henget — sillä ei ole helppo sanoa, kenen kanssa ollaan tekemisissä — kenties tyytymättöminä siihen, ettei heitä selvemmin tunnettu ja ymmärretty, kouraantuntuvammin todistaakseen olemassaolonsa keksivät sen, mille on annettu nimeksi "risti-ilmoitukset" eli "cross correspondence."
Tässä on tilanne päinvastainen kuin edellä. Nyt ei enää ole kysymys erilaisista, harvemmista tai lukuisammista hengistä, jotka ilmaisevat itsensä saman mediumin kautta, vaan yhdestä ainoasta henkiolennosta, joka ilmaantuu melkein yhtaikaa monien usein hyvin kaukana toisistaan olevien mediumien välityksellä, ilman että näillä olisi ennakolta minkäänlaista sopimusta keskenään. Jokainen näistä ilmoituksista on erillisenä useimmiten käsittämätön ja käy ymmärrettäväksi vasta sitten, kun se perin työläästi liitetään kaikkiin toisiin.
"Näiden taitavien ja monimutkaisten ponnistusten tarkoituksena ilmeisesti on", kuten sir Oliver Lodge sanoo, "todistaa, että nuo ilmiöt ovat kotoisin määrätystä älystä, joka ei ole sama kuin minkä tahansa automaatin äly. Ilmoituksen tai kirjallisen viittauksen lähettäminen katkelmina, jotka ovat käsittämättömiä jokaiselle kirjoittajalle erikseen, poistaa telepaattisen yhteyden mahdollisuuden heidän välillään. Siten kumotaan tai koetetaan kumota kaikista puolinormaalisista otaksumisista se, jota S.P.R:n jäsenet ovat pitäneet häiritsevimpänä ja vaikeimpana poistaa. Näillä pyrinnöillä on vielä toinenkin tarkoitus: ne koettavat nähtävästi, mikäli mahdollista, todistaa ilmoituksen sisällön ja laadun perusteella, että se on luonteenomainen sille erikoiselle henkilölle, josta tiedonanto näyttää lähtevän, eikä kellekään muulle."
Kokeet ovat vasta alulla; ja Proceedings-lehden viimeiset niteet ovat omistetut niille. Vaikka koottujen ainesten lukumäärä jo onkin sangen huomattava, ei vielä ole mahdollista vetää niistä johtopäätöstä, mutta sen verran on varmaa, että sanokoot spiritistit mitä hyvänsä, ei kaukovaikutuksen epäluulo vielä ole likimainkaan poistettu. Se on sangen merkillistä kirjallista ajatuksen harjoittelua ja älyllisesti paljoa korkeammalla kuin mediumien tavalliset ilmoitukset. Mutta ei ainakaan tähän saakka ole ollut mitään syytä sijoittaa sen salaisuutta toiseen maailmaan mieluummin kuin tähän.
Tätä ilmiötä on tahdottu pitää todistuksena siitä, että jossakin, ajassa tai paikassa, tai ehkä niiden ulkopuolellakin, on suunnattoman laaja kosmillinen tietosäiliö, mistä henget vapaasti ammentavat. Mutta jos tuollainen varasto on olemassa, mikä kylläkin on hyvin mahdollista, ei mikään ilmaise meille, eivätkö pikemmin elävät kuin kuolleet siellä käy.
On perin outoa, että henget, jos ne tosiaankin pääsevät tuon mittaamattoman varaston ääreen, eivät sieltä tuo muuta kuin tosin sukkelia, mutta sittenkin lapsellisia "kirjainarvoituksia". Sinnehän pitäisi kasaantua suunnattomat määrät tietoja ja unohtuneita ja hukkaan menneitä saavutuksia, joita on tuhansien vuosien kuluessa kertynyt syvyyksiin, minne meidän ruumiimme raskauttama ajatuksemme ei enää saata tunkeutua, mutta joita ei mikään näytä sulkevan henkevämpien ja vapaampien tarmojen tutkimuksilta.
Niitä ympäröivät nähtävästi lukemattomat salat, aavistamattomat ja pelottavat totuudet, jotka kaihtavat niitä joka puolelta. Pieninkin tähtitieteellinen tai biologinen paljastus, pieninkin salaisuus muinaisilta ajoilta, esimerkiksi menetelmä kuparin karkaisemiseksi, jonka entisajan kansat tunsivat, muinaistieteellinen seikka, jokin unohdettu runo, kuvapatsas tai lääke, palanen jostakin noita tuntemattomia tieteitä, jotka kukoistivat Egyptissä tai Atlantiksessa, olisi paljoa vakuuttavampi todiste kuin sadat enemmän tai vähemmän kirjalliset muistelot. Miksi henget puhuvat meille niin harvoin tulevaisuudesta, ja miksi ne, joskus uskallettuaan sinne mennä, erehtyvät masentavan säännöllisesti?
Tuntuu kuitenkin siltä, että vuodet, olkootpa ne menneitä tai tulevia, leviäisivät ajasta ja ruumiista vapautuneen olennon silmien edessä samalla tasolla. Voi siis sanoa, että todisteen kekseliäisyys kääntyy sitä itseään vastaan. Yleensä on, niinkuin muissa yrityksissä ja etenkin kuuluisan mediumin Stainton Mosesin kokeissa, huomattavissa sama luonteenomainen kykenemättömyys antaa meille murto-osaakaan mistä totuudesta tai tiedosta hyvänsä, josta ei löydy jälkiä elävässä olennossa tai täällä maan päällä kirjoitetussa kirjassa. Eikä kuitenkaan ole otaksuttava, ettei jossakin muualla olisi toisenlaisia tietoja kuin mitä me täällä omistamme.
[Tässä yhteydessä voisin silti mainita pari kolme tapausta, jotka saattavat ymmälle. Niinpä esim. William Steadin toimeenpanemassa istunnossa ennustettiin kuningas Aleksanterin ja kuningatar Dragan murha pienimpiä yksityiskohtia myöten. Tästä ennustuksesta laadittiin noin 30 todistajan vahvistama pöytäkirja, ja Stead pyysi seuraavana päivänä Serbian lähettilästä Lontoossa varoittamaan kuningasta uhkaavalta vaaralta. Muutaman kuukauden kuluttua murha tapahtuikin sellaisena kuin oli ennustettu. Mutta "esitieto" ei välttämättömästi edellytä henkien vaikutusta, ja lisäksi vaatisi jokainen tällainen tapaus, ennenkuin se lopullisesti hyväksyttäisiin, tarkkaa ja pitkää tutkimusta.]
Äsken mainitun Stainton Mosesin asema on tässä suhteessa hyvin silmäänpistävä. Stainton Moses oli amerikkalainen pappismies, puhdasoppinen, omantunnontarkka eikä tavallisessa tilassaan, Myersin sanojen mukaan, sivistyksen puolesta korkeammalla kannalla kuin mikä tahansa kansakoulunopettaja. Mutta tuskin hän oli joutunut "haltioitumistilaan", kun eräät muinais- tai keskiajan henget, joita tuskin muut kuin oppineet tuntevat, m.m. pyhä Hippolytos, Ostian piispa, Plotinus, Athenodorus, Tiberiuksen opettaja, ja etenkin Grocyn, Erasmuksen ystävä, ottivat hänet valtaansa ja ilmaantuivat hänen välityksellään. Niinpä esim. Grocyn antoi Erasmuksesta eräitä tietoja, joita aluksi luultiin toisesta maailmasta saaduiksi, mutta jotka sittemmin löydettiin unohtuneista, vaikka silti saatavilla olevista kirjoista. Toiselta puolen eivät ne, jotka tunsivat Stainton Mosesin, koskaan epäilleet hänen rehellisyyttään. On siis lupa uskoa häneen, kun hän vakuuttaa, ettei ollut koskaan lukenut mainittuja kirjoja.
Tässäkin näyttää siis salaisuus, niin selittämätön kuin se onkin, piilevän meidän keskuudessamme. Se on tiedotonta muisteloa tai miksi ei herätettä matkan päästä, haudantakaista lukemista, mutta yhtä vähän, kuin risti-ilmoituksissa, on tässäkään tarvis vedota vainajiin ja kaikin voimin pakottaa heitä osallisiksi arvoitukseen, joka tältä puolen hautaa katsottuna on jo kyllin hämärä ja puoleensa vetävä. Muuten ei näihin "risti-ilmoituksiin" kannata kiinnittää liiaksi huomiota. Älkäämme unohtako, että on kysymys tuskin alkaneesta kokeilusta, ja että kuolleiden nähtävästi on sangen vaikea käsittää elävien vaatimuksia.