Oli kerran

Satuja nuorille ja aikuisille
Kirj.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1911.
Metsän henki. Tarina kerjuupussista. Noiduttu tornikello. Kiduttajat. Matti kierosilmä. Laulajan uni. Indialainen legenda. Vuohi ja pihakoira. Tiikerikoira ja fox-terrier. Sorsanpojasta. Omenapuu ja koivut. Mettinen ka kihokki. Elämänlangat ja piimäpilkku.
Köyhältä pojalta kuoli vanhemmat, mökki myytiin ja niin läksi hän yksin maailmalle eikä hänellä ollut muuta kuin kolme reikäleipää, joita hän kantoi kainalossa. Niin kulki hän eteenpäin maantietä, ja linnut visertelivät tienvarren puissa. Poika ei ymmärtänyt surra, sillä hän oli aina rakastanut metsää ja korkeata mäkeä mökin takana, josta hän oli katsellut kauas korven yli illanruskon ihmeellisiä maita, jonne hän kerran oli toivonut pääsevänsä.
Niin kulki hän nyt eteenpäin maantietä, ja kun hän oli ehtinyt kolmen kirkon taakse korkealle mäelle, tuli mäen alta häntä vastaan vanha ukko, jolla oli harmaa mekko ja keltainen taulahattu päässä. Auta minua mäessä! , sanoi ukko. Poika auttoi ukon mäelle.
Anna minulle, poikakulta, yksi noista reikäleivistä! , sanoi ukko.
Poika antoi ukolle reikäleivän.
Niin erosivat he ja poika kulki taas eteenpäin. Hän kulki kolmen kirkon ohitse ja tuli vielä korkeammalle mäelle. Mäen alta kompuroi nyt vielä vanhempi ukko, jolla oli sininen mekko ja valkea tuohihattu. Ukko sanoi pojalle: auta minua, sillä minä olen kovin vanha! Poika auttoi ukon mäelle.
Ukko sanoi: anna minulle toinen reikäleivistäsi, sillä minä en ole syönyt kahteen vuorokauteen.
Poika antoi ukolle reikäleivän.
Poika erkani ukosta, kulki taas eteenpäin ja söi marjoja. Kun hän oli kulkenut yhdeksännen kirkon ohi, tuli hän kaikkein korkeimmalle mäelle. Syvältä mäen alta kuuli hän valitusta. Siellä makasi maassa vanha ukko, hänellä oli vanha, vihreä kulunut mekko ja päässä vihreä naavahattu.