Herodias

Kirj.
Ranskankielestä suomentanut
Jalmari Hahl
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1921.
Makairoksen linnoitus kohosi Kuolleen meren itäisellä rannalla, keilanmuotoisen basalttikallion huipulla. Neljä syvää laaksoa ympäröi sitä, yksi molemmilla sivuilla, yksi vastapäätä, ja neljäs takana. Taloja oli kasaantuneina sen juurella muurin suojassa, joka nousi aaltoviivana epätasaisen alueen myötä, ja kalliolle johtavan poikkeilevan tien kautta oli kaupunki linnoituksen yhteydessä, jonka muurit olivat sadan kahdenkymmenen kyynärän korkuiset, monine kulmauksineen, yläreunaan puhkaistuine ampumareikineen ja siellä täällä esiin pistävine torneineen. Nämä olivat ikäänkuin kukkakoristeita tässä kuilun yli riippuvassa kivikruunussa.
Linnoituksen sisällä oli pylväskäytävillä koristettu palatsi; tämän katolla oli sykomoripuu-kaiteiden ympäröimä pengermä, jolle oli pystytetty mastoja kannattamaan kangaskatosta.
Eräänä aamuna ennen päivännousua tetrarkka Herodes Antipas tuli sinne ja laskeutui kyynäspäiden nojaan, katsellen ympärilleen.
Lähinnä alempana olevien vuorten harjat alkoivat jo näkyä, kun sitävastoin niiden rungot aina kuilujen pohjaa myöten vielä olivat varjojen peittämät. Sumu liiteli, sen harso repesi ja Kuolleen meren ääriviivat tulivat näkyviin. Makairoksen takaa nouseva kajastus leimusi punaisena. Se valaisi ennen pitkää rannikon hiedan, kukkulat, erämaan ja kauempana kaikki Judean vuoret, jotka kallistelivat rosoisia, harmaita rinteitään. Keskellä kuvastui Engeddin erämaa mustana juovana; Hebron kaartui taustalla kupuna; Eskol-laaksossa kasvoi granaattipuita, Sorekissa oli viinitarhoja, Karmelilla viheriöitsi seesameja, ja Antonian torni hallitsi jättiläiskeilallaan Jerusalemia. Tetrarkka käänsi siitä katseensa, silmäilläkseen sen oikealla puolella kohoavia Jerikon palmulehtoja; ja hän ajatteli toisia Galileansa kaupunkeja: Kapernaumia, Endoria, Natsaretia, Tiberiasta, jonne hän kenties ei enää palaisi. Jordan virtasi kuivalla tasangolla. Aivan valkoisena se häikäisi kuin lumikenttä. Järvi näytti nyt lasuurikiven karvaiselta; ja sen eteläpohjukassa, Jemenin suunnalla, Antipas eroitti mitä ei olisi tahtonut nähdä. Siellä oli joukko ruskeita telttoja; peitsimiehiä kulki hevosten välissä, ja sammuvat tulet vilkkuivat kuin kipinät maassa.